VUONO-NORJAN NÄHTÄVYYDET: MÖRE OG ROMSDAL

On tullut aika kertoa vielä Norjan vuonoalueen pohjoisimman läänin, Möre og Romsdalin nähtävyyksistä. Täältä löytyy mm. eniten varsinaista saaristoa sekä jylhimmät vuorenrinteet. Voi sanoa, että lääni on oikea vastakohtien alue.

 

Aloitetaan läänin kaakkoiskulmasta, edellisessä Sogn of Fjordane läänin osiossa mainitusta Strynin kesähiihtokeskuksesta. Valtatieltä 15 lähtee kohti pohjoista kantatie 63 ja jo kilometrin ajon jälkeen saavutaan Möre og Romsdalin läänin puolelle. Reilun kilometrin päässä tästä Djupvatnet järven päättyessä tien vasemmalla puolella poikkeamme oikealle kohti vuorenhuippua vievälle pikkutielle. Lyhyen ajon jälkeen saavutaan Dalsnibba- vuoren huipulle, jossa ollaan lähes 1,5 km korkeudessa (1476m). Täältä on hyvällä säällä mahtavat näköalat ympäristöön ja etenkin alas Geirangerinvuonoon.

 

Upeaa näköalaa Dalsnibban huipulta ympäristöön

Pakollisen valokuvaustauon jälkeen aletaan laskea serpentiinitietä pitkin alas Geirangeriin, joka on ehkä Norjan kuuluisin maaseutunähtävyys, erittäin suosittu aihe Norjaa kuvaavissa maisemapostikorteissa. Itse Geirangerissa asuu ympäri vuoden reilu 200 asukasta, mutta kylässä käy vuosittain 700 000 turistia vuosittain, iso osa näistä tulee risteilylaivoilla, joita vierailee noin 200 vuodessa. Paras näköalapaikka laaksossa on etelästä tultaessa juuri hotelli Geirangerin jälkeen, jossa tien vasemmalla puolella on näköalalevennys ja edessä kohti vuononpohjukkaa valokuvista tuttu kallionkieleke. Sille voi mennä ken uskaltaa…

 

Geirangerin kuuluisa maisemakieleke

Geirangeriin pääsee joko edellä mainittua eteläistä serpentiinitietä pitkin tai pohjoista reittiä pitkin, josta käytetään myös nimeä Örneveien. Lisäksi kylään pääsee autolauttayhteydellä Hellesyltin kylästä. Hellesyltin lauttamatkan varrelle osuu myös ”Seitsemän Sisarusta” –vesiputoukset, jotka tulevat korkealta vuorilta kalliota pitkin alas suoraan vuonoon. Putousten vesimäärä ei ole kovin iso, mutta korkeusero korvaa tämän. Hellesyltistä kun lähtee pohjoista kohti  kantatietä 60 pitkin, niin parin tunnelin jälkeen avautuu oikealle ehkä yksi Norjan tiestön upeimpia maisemia. Etenkin jos aurinko paistaa ja valtameriristeilijä tai Hurtigruten alus sattuu lipumaan juuri ohitse !

 

Valtatie 60 ja mitkä näkymät !!

Mutta palataan Geirangeriin ja jatketaan mutkittelevaa Örneveieniä pitkin kohti pohjoista. Jatketaan tietä 63 pitkin lautalla yli Eidsdalista Lingeen ja jatketaan itään. Jos Sylten kylän kohdalla poikkeaa päätieltä vuonon suuntaisesti päädytään vuonon pohjukassa olevaan Tafjordin kylään. Kylä on keskiarvoltaan Norjan lämpimin ja runsassateisin paikka. Kylän pohjoispuolisilla rinteillä on myös muutama iso pato, jonka avulla tuotetaan isot määrät sähköä.

 

Mutta jatketaan tietä 63 pitkin laaksoa pitkin kohti vuoria ja reilun 30 kilometrin ajon jälkeen saavutaan Trollstigenille, joka on yksi Norjan tiestön mestarinäytteitä. Normaali tunturitie muuttuu korkeimman kohdan (850m) ylityksen jälkeen serpentiinitieksi, joka mutkittelee alas upeaan laaksoon välillä vesiputousten kuohuessa aivan tien vieressä. Mutkissa kannattaa varoa ja väistää raskaampaa liikennettä, etenkin isoja turistibusseja, jotka juuri ja juuri saavat mutkissa käännyttyä ajokkinsa.

 

Trollstigenin serpentiiniä

Vesiputous Trollstigenin varrella

Norja kun on kuuluisin Trolleistaan eli peikoistaan, niin Trollstigenin lähistöllä sijaitsee myös henkeäsalpaava Trollveggen. Jatketaan äskeistä serpentiinitietä alas laaksoon ja saavutaan hieman ennen Åndalsnesin pikkukaupunkia E136 valtatielle ja käännytään itään sisämaata päin ja jatketaan vajaa 5 km eteenpäin. Tie kulkee kapeassa laaksossa ison kirkasvetisen joen kulkiessa vieressä ja yhtäkkiä tien molemmin puolen ovat pystysuorat vuorenseinät, joiden huiput molemmin puolin sijaitsevat yli 1,5 km korkeudessa ! Itse Trollveggen pystysuorine vuorenseinämineen sijaitsee tien oikealla puolella sisämaahan päin ajaessa. Paikka vetää kyllä hiljaiseksi pienen kulkijan…

 

Trollveggen vuorilta käsin nähtynä

Yksi kauneimpia laaksoja Norjassa, mitkä ovat luonnontilassa, sijaitse Trollveggeniltä linnuntietä 15 km suoraan itään, pitkän Eikedalsvatnet –järven ympäristössä. Trollveggeniltä on autotietä pitkin tänne järvelle 120 km matkaa. Alueelle on rakennettu kunnon tie vasta aivan viime vuosina. Järven eteläosan pohjukassa sijaitsee Mardalsfossen. Putouksen vedet on valjastettu vesivoimalle, mutta keskikesällä kahden kuukauden ajan vesi saa virrata vanhaan tapaan vapaasti turistien silmän iloksi. Yhteysputousta kertyy yli 700m, joista suurin yhtenäinen putous on 250 metriä.

 

Mardalsfossen rauhallisen laakson perällä

Sitten siirrytäänkin jo lähelle Kristiansundia, jota käsittelimme jo aiemmassa vuono-alueen kaupunkeja käsittelevässä osiossa. Jo ajaminen Kristiansundiin on elämys itsessään. Kaupungin eteläpuolella sijaitsevalle Bergsöyan saarelle tullaan länsipuolelta Moldelta upeaa korkeaa riippusiltaa pitkin, itäpuolelta kelluvaa (!) siltaa pitkin ja jatketaan pohjoiseen kaupunkia kohti yli 5 km merenalaista tunnelia pitkin. Ja itse kaupungista jatketaan nykyisin kohti Bremsnesiä ja Atlanterhavsveieniä kohti uutta merenalaista tunnelia pitkin, jolla on pituutta 5,7 km. Atlanterhavsveien sijaitsee Averöyan saaren ja mantereen välillä, 7 sillan yhdistelmä, joka kulkee pikku saarelta toiselle ulkosaaristossa. Saarilla on myös hyvä mahdollisuus kalastukseen rannoilta, vuoroveden vaihtumisen aikoihin on kuin kalastaisi joessa (mitä nyt joen suunta vaihtuu noin 6 tunnin välein, vuorovesivaikutushan johtuu kuun vetovoimasta).

 

Atlanterhavsveien ulkosaariston laidalla

Kristiansundin pohjoispuolella ulapalla sijaitsee myös pieni Gripin majakkasaari, joka on suosittu päiväretkikohde turistiveneellä. Vuoteen 1964 asti Grip oli Norjan pienin kunta (tällöin asukkaita oli 115 ja pinta-ala 0,5 km2). Sitten kunta liitettiin Kristiansundin kaupunkiin ja asukkaat alkoivat kaikota pikku hiljaa saarelta. Viimeiset ympärivuotiset asukkaat lähtivät saarelta kymmenen vuotta myöhemmin. Kalastuksesta elänyttä saarta on asutettu jo 1400-luvulta asti, jolloin sinne rakennettiin mm. oma kirkko. Gripillä ei luonnonvaraista juomavettä ja myös energia joudutaan tuottamaan omalla generaattorilla, koska saarelle ei tule sähkökaapelia.

 

Gripin karu kalastajasaari

Lopuksi siirrytään aivan läänin lounaisnurkkaan ohi Ålesundin. Mennään kantatietä 61 pitkin kohti länttä Ålesundista, ensin lautalla Sulesundista Hareidiin. Hareidin keskustan itäpuolella sijaitsee Hjørungavågspeletin muistomerkki, joka on tehty 1000 vuotta sitten käydyn viikinkitaistelun kunniaksi. Itse muistomerkki sijaitsee upean hienohiekkaisen rannan vieressä.

 

Hareidin muistomerkki hiekkarannan vieressä

Mutta jatkamme Hareidista eteenpäin ja pitkän sillan jälkeen käännytään tielle 654 kohti ulkomerta. Tie alkaa mutkitella saarelta toiselle välillä korkeita siltoja pitkin (mm. Hurtigruten alus menee siltojen ali), tie muuttuu kapeammaksi ja lopulta saavutaan perille pieneen Runden kylään. Kylän isolta parkkipaikalta lähdetään vaeltamaan niittyä pitkin ylös vuoren huipulle ja sen takana aukeaa jyrkkä rinne, jonka alla on tuhansittain ja taas tuhansittain erilaisia merilintuja. Saari on eteläisimpiä, missä tapaa myös kaunista ja nokaltaan värikästä lunni-lintu yleisesti. Myös merimetsot ja suulat ovat hyvin tyypillistä alueen linnustoa. Ehdottomasti kiikarit / kaukoputket mukaan (ja sadevaatteet), koska ulkomeren laidalla sää vaihtelee hyvinkin nopeasti.

 

Runden lintuparatiisi mereltä käsin

Tässä on pääpiirteissään nyt käyty läpi Norjan upeimman alueen nähtävyydet. Paljon hienoja paikkoja ja alueita jäi mainitsematta, lisäksi alueella on paljon upeita museoita, jotka ovat käytännössä jääneet mainitsematta näissä kirjoituksissa. Vuonoalueelta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Pitää vain toivoa, että alueelle tullessa sää suosii, koska pilvisellä ja sumuisella säällä jää monet upeat vuoret ja laaksot kunnolla kokematta. Itse suosisin alueelle matkustamista toukokuun puolivälistä kesäkuun loppuun, jolloin vuoristotiet on avattu talvikauden jälkeen, vuorilla on vielä lunta ja joissa ja putouksissa runsaasti vettä. Eikä Keski-Euroopan turistikausikaan ole vielä kunnolla alkanut, jolloin hinnat ovat hieman edullisemmat ja hotellien / leirintäalueiden paikkatilanne parempi.

 

PETRI POHJONEN

Kirjoittaja Trollveggenin juurella

This entry was posted in Ei kategoriaa. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s