Kolmisen viikkoa sitten kirjoittelin artikkelia vuono-Norjan kaupungeista ja niiden nähtävyyksistä. Nyt alkaa sitten tarinaa saman alueen maaseudun nähtävästä, joten riittää paljon enemmän kuin itse kaupungeissa. Aloitetaan jälleen etelästä päin eli Rogalandin läänistä.
Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen paikka on rantatie 44 Vest-Agderin lääninrajalta kohti länttä Haugen kylää. Tie mutkittelee paljaalla avokallioalueella välillä upoten tunneleissa vuorten sisään. Korkeuserot eivät ole järin suuria, mutta pystysuorat seinämät herättävät silti kunnioitusta. Toinen rannikon alueen hieno paikka on Stavangerin lentokentän Solan länsipuolinen alue, missä on upeat matalat hiekkadyynit. Hellekelillä paikka on hyvin suosittu auringonpalvojien parissa. Ennen kuin suuntaamme Stavangerin itäpuoleiselle vuonoalueelle on myös mainittava Stavangerista kohti Bergeniä jatkuva valtatie E39 valtatie, joka heti Stavangerin jälkeen sukeltaa pariin usean kilometrin mittaiseen merenalaiseen tunneliin.
Seuraavat hienot alueet löytyvät Stavangerin itäiseltä puolelta valtatien 45 ympäristöstä. Ensimmäisenä paikkana on Gloppedalsura, jääkauden aikainen kiviröykkiö hieman tien 45 eteläpuolella (503 tietä pitkin noin kilometrin varrella). Syvässä laaksossa on muutaman sadan metrin alueella isoja valtavia kiviä ja kapea tie mutkittelee niiden välissä. Samalla paikalla keväällä 1940 norjalaiset lukumäärältään paljon pienempi sotilasjoukko puolusti maitaan saksalaisia valtaajia vastaan menestyksekkäästi.
Gloppedalsuran louhikkoa
Kun jatketaan samaa tietä 45 eteenpäin kohti koillista käännytään Suleskarin kohdalla kohti länttä ja Lysfjordenin pohjukassa olevaa Lysebotnin kylää. Kun ollaan ajettu reilut puolet matkasta ja tie alkaa jyrkemmin pudota kohti vuonoa ja lähtee tieltä kävelypolku kohti Kjeragia (käveltävää noin tunti suuntaansa). Kjerag on itse asiassa yksi iso kivi, joka on jumittunut kahden kallion väliin. Paikka on hyvin suosittu kuvauspaikka – kuka sitten vain rohkenee kiivetä kivelle, koska minkäänlaisia apuvälineitä pystyssä pysymiseen / tippumisen estämiseen ei ole. Ja tyhjää kiven alla on useita satoja metrejä !!! Kjeragin ympäristö on myös hyvin suosittu paikka ns. baselaskuvarjohyppyjen tekoon kallion kielekkeeltä alas vuonoon – korkeuseroa kun on kuitenkin kilometrin verran.
Kjeragin maailmankuulu kivi
Itse Lysebotniin tullaan sitten tiukkaa serpentiinitietä pitkin, joista loppuosa mennään tunnelin suojassa. Serpentiinimutkia kertyy yhteensä 29 viimeisten kilometrin varrella, joten rattia sää vääntää ihan kiitettävästi. Etenkin keväällä ja alkukesän aikana sää vaihtuu tunturin kilometrin korkeudesta jossa vielä on lumihanget merenpinnan tason täyteen kesään.
Lysebotnin serpentiinitie ilmasta käsin
Lysfjord-vuonon pohjoispuolella sijaitsee sitten Rogalandin läänin suurin nähtävyys, Preikestolenin kalliojyrkänne. Stavangerista tullessa tullaan valtatietä nro 13, mennään lautalla lyhyt matka yli vuonon (Lauvvik-Oanes), josta ajetaan sitten vielä reilu 20 km, kunnes saavutaan isolle parkkipaikalle, mistä alkaa kävelyvaellus itse jyrkänteelle. Matkan varrella on parikin jyrkkää nousua ja aikaa kuluu kunnosta riippuen 1h15min – 2h per suunta, mutta itse kun kävin muutama vuosi sitten tuolla paikalla, niin vastaan tuli yli 80 vuotiaita mummoja ja pappoja myöskin. Matkaa parkkipaikalta on 3.8 km ja korkeuseroa 330 m. Vaelluksen jälkeen saavutaan reilun 600 metrin korkeudessa olevalle kalliotasanteelle, joka vetää kyllä massiivisuudessaan kenet tahansa sanattomaksi. Vielä jos keli on hyvä ja aurinkoinen, niin korkealta kalliolta on upeat näköalat alas vuonoon ja läheiseen ympäristöön. Ihmiset kurkottelevat kielekkeeltä alas laaksoon saadakseen upeita kuvia. Norjalaiseen tyyliin ei minkäänlaisia turvakaiteita ole missään. Mikäs on niissä maisemissa syödessä piknikkiä !! Preikestolen tarkoittaa suomeksi saarnastuolia ja sen ymmärtää, kun tarkastelee paikkaa hieman ylempää käsin, kalliokieleke muistuttaa isoa tuolia.
Preikestolenin uskomaton kalliokieleke
Viimeisenä paikkana Rogalandin läänin puolelta mainittakoon koillisnurkassa oleva Saudan ja Hordalian välinen tie (520), joka etenkin alkukesästä on mahtava elämys. Kyseinen tie on talvella suljettu ja aurataan (=leikataan) auki huhti/toukokuun paikkeilla ja vielä kesäkuun alussa voi tien vierellä olla jopa 5-7 metriset hanget !
Lumisia maisemia etelä-Norjassa
Saavutaan Hordalandin lääniin ja jatketaan äskeiseltä tieltä eteenpäin kohti pohjoista. Skarsmon risteyksen jälkeen jatketaan suoraan pohjoiseen kohti Oddaa valtatietä 13 pitkin ja saavutaan Låtefossenille. Tästä paikasta ei voi olla ajamatta ohi. Itäiseltä rinteeltä valuu kaksi leveää ja runsasvetistä vuoripuroa jyrkkää mäkeä alas (yhteispudotusta on 164 m) ja syöksyvät sitten leveästi valtatien ali kastellen varmasti ohi ajavat autot !
Låtefossenin tuplaputoukset
Toinen upea vesiputous löytyy kun jatkaa ohi Oddan (Hardanger-vuonon perimmäinen kohta) ja ohittaa välillä Kinsarvikin pikkukaupungin (jonka ympäristössä on paljon omena- ja kirsikkaviljelmiä) ja Brimnesin lauttasataman (tässä valtatie nro 13 vaihtuu numeroon 7) ja lähdetään kiipeämään vuonolta ylös kohti Osloa. Tässä kohtaa on tullut kilometrejä mittariin noin 90. Måbödaleniin tullessa ja Fosslin kylää lähestyttäessä noustaan ensin vuonon pohjasta kohti tunturiylänköä serpentiinitietä pitkin, jotka sukeltaa välillä tunneleihin ja sielläkin jatkuu ylöspäin spiraalin muotoisesti. Tunneleiden loputtua saavutaan itse Fosslin kylään, josta vasemmalle avautuu syvä laakso. Tunturiylängöltä laskeutuu leveähkö joki, joka syöksyy itse syvään laaksoon Vöringsfossenin vesiputouksen kautta. Korkeutta itse putouksella on massiiviset 182 metriä, joista 145 metriä on suoraa pudotusta ! Vettä kulkee läpi putouksen vähintään 12 kuutiota sekunnissa. Paikka on Norjan suosituin luonnonnähtävyys.
Vöringsfossin vesiputous ilmasta käsin
Kolmas upea vesiputous sijaitsee vanhan Bergenin valtatien varrella (nykyisin valtatie 7) Hardangervuonon pohjoisrannalla sijaitsevan Norheimsundin kunnan länsipuolella, Steindalsfossen. Putous sijaitsee aivan tien vierellä ja on huomattavasti matalampi kuin kaksi edellä mainittua. Suoraa putousta on ”vain” 20 metriä, mutta putous on valittu yhdeksi Norjan kauneimmista ja erikoiseksi sen tekee myös, että putouksen taakse pääsee kävelemään helposti polkua pitkin. Meteli täällä on korvia hivelevä.
Romanttinen Steindalsfoss
Hordalandin läänin pääkaupungista Bergenistä ajettiin ennen Osloon juuri tuota valtatie 7 pitkin, mutta kapea tie vuonoalueella ja Hardangerviddan tunturialueen ylitys saivat tielaitoksen rakentamaan uudemman ja leveämmän tieyhteyden näiden Norjan suurimpien kaupunkien välille pohjoisempaa reittiä pitkin. Valtatie E16 (joka kulkee mm. kalliista ja trendikkäästä juomavedestä tunnetun Vossin kaupungin läpi) menee läpi kymmenien lyhyempien ja pidempien tunneleiden läpi. Matka on pidempi kuin vanhaa tietä pitkin, mutta tunneleiden (pisin jopa 24,5 km !!) avulla käytännön ajoaika on lyhentynyt ja tunturin ylitys pohjoisempaa ja säälle vähemmän herkempää aluetta pitkin.
Tässä kahden eteläisemmän läänin tärkeimmät luonnonnähtävyydet, lisää ensi kuun puolella kahden pohjoisemman läänin nähtävyyksistä.
PETRI POHJONEN
Kirjoittaja Preikestolenilla loppukesästä 1998
Matkailu - mikä ihana tekosyy 