YLLÄTYSJUHLAMATKA

Moni syntymäpäiväsankari, etenkin pyöreitä täyttävä henkilö haluaa yhä useammin viettää juhliaan matkalla, useimmiten ulkomailla. Välillä halutaan lähteä kahdestaan oman puolison kanssa, välillä otetaan jälkikasvu mukaan. Eikä ole kovin ihmeellistä sekään enää, että juhlamatkalle lähtee vaikka 30-40 hengen porukka, missä on mukana lähimmät ystävät ja mahdollisesti myös työtoverit. Mutta mielenkiintoisin juhlareissu on yllätysmatka, joka voi paljastua juhlaa viettävälle henkilölle melko myöhään. Itse olen järjestänyt parhaalle ystävälleni kerran juuri tällaisen yllätyksen, josta kerron nyt tarkemmin.

Muutama vuosi sitten, kun läheinen ystäväni Mikko täytti 30 vuotta, päätimme järjestää ystävien ja lähisukulaisten kesken hänelle yllätyksen. Kovin paljoa hän ei ollut aiemmin matkustanut, Eesti ja Ruotsin laivat olivat kyllä tulleet tutuiksi, mutta esim. lentomatkailu oli vielä täysin kokematta. Niinpä kyseisen vuoden alussa aloin ottaa yhteisiin tuttuihin ja hänen tuttuihin sukulaisiin yhteyttä ja aloimme kerätä ”kolehtia” matkakassaan. Tarkoitus oli, että lähdemme myöhemmin keväällä (synttärit olivat helmikuun puolivälissä) kahdestaan juhlamatkalle, missä toimin itse myös matkajohtajana samalla. Henkilöt jotka osallistuivat mukaan matkarahaston keräämiseen eivät saaneet tietää, minne itse matka sitten suuntautuu. Itse juhlapäivän aika tuli ja otin yhteyttä sankariin, että olemme kaveriporukalla keränneet hänelle matkakassan ja itse reissu on sitten maaliskuun viimeisinä päivinä (käskin varaamaan nuo päivät vapaiksi muusta ohjelmasta). Pari päivää ennen lähtöä kerroin hänelle, millaista vaatetusta matkalla tarvitaan ja vasta lähtöä edeltävänä iltana, jolloin Mikko tuli kyläilemään tänne Kirkkonummelle paljastin hänelle, mikä on kohteemme – ISLANTI. Ensimmäinen kommentti häneltä oli – okei. Pojat valmiina lähtöön.

Itse lento Reykjavikiin tapahtui Tukholman kautta, joten kumpaankin suuntaan tuli käytännössä kaksi nousua ja laskua, joten päästään kunnolla lentämisen makuun. Icelandairilla lentämisessä on tiettyä eksotiikkaa, islannin kieliset kuulutukset ovat hieman koomisia, koska kieli itsessään kuuluu hieman hauskalta ainakin suomalaisen korvaan. Tavallaan ymmärtää ruotsin kielen avulla jotain, mutta kuitenkin on hieman ulalla koko ajan. Lennot sujuivat ajallaan ja etenkin jälkimmäisellä lennolla tarjottu ateria oli myös maukas. Keflavikissa odotti pilvinen sää ja vaalea Toyota Corolla. Suuntasimme heti suoraan kohtuu lähellä kenttää sijaitsevalle Blue Lagoonin –uimalaan, jossa nautimme rikintuoksuisesta 40-asteisesta mineraalivedestä noin 5-asteisen ulkoilman ympäröidessä. Tämän rentouttavan kokemuksen jälkeen suuntasimme kohti pohjoista ohi Reykjavikin pieneen Borgarnesin kaupunkiin. Matkalla tuli ajettua mm. noin 5 km tunneli, joka alitti merenlahden. Olimme luultavasti hotellin ainoat asukkaat sinä yönä, rauhallista oli. Iltasella kun teimme kävelylenkin ympäristössä, niin ohi ajoi paikallisten nuorten auto, joka meinasi ajaa ojaan väärälle puolelle tietä. Kuskin pää kun kääntyi niin paljon ohi ajaessaan, reilu parimetrinen turisti kai sitten ei ole paikkakunnalla kovin normaali näky.

Juhlamatkailija Blue Lagoonin altaassa

Tuhdin ja runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme Corollan nokan saarta ympäröivää ykköstietä pitkin kohti itää, kauimmaisena kohteena oli Myvatnin järviseutu, joka muistuttaa maisemaltaan kuuta ja onpa siellä kuvattu monia avaruuteen liittyviä elokuvia. Sää oli kirkastunut ja auringonpaisteessa (sekä musiikin soidessa, olimme varautuneet monilla cd-levyillä matkaan) kilometrit kuluivat toisensa jälkeen aavaa maisemaa ihaillessa. Maaseudulla on 90 km nopeusrajoitus, mutta kelin ollessa hyvä tuntui se hieman liian alhaiselta, tie kun oli hyvälaatuinen ja melko suora. Eräässä kylässä ennen Akureyrin kaupunkia pysähdyimme ruokaostoksia varten. Ajelimme ympäri kylää ja katselimme kun ihmiset kantoivat ostoskasseja, mutta kauppaa ei tuntunut löytyvän mistään. Lopulta älysimme, että iso laatikon näköinen varaston oloinen rakennus oli iso ruokakauppa, ei mitään mainoksia / nimikylttejä, mistä olisi ulkopuolinen älynnyt, että tuossa on kauppa. Leivät, makkarat, juustot ja ykkösoluet (alkoholia kun ei Islannista helpolla saa ja se on myös hyvin kallista) löysivät tiensä koriin, jotka nautimme myöhemmin päivällä vesiputouksen vierellä. Myvatnin alueelle päästyämme teimme pienen vaelluksen lohkarealueelle, jonka nimi on Dimmu Borgir (tästä myös yksi hevibändi on ottanut nimensä). Lähistöltä löytyi myös kuumia lähteitä, missä savi pulppusi maan sisältä. Ja maisemat olivat kuin kuussa ikään. Illan lähestyessä ajoimme takaisin Akureyriin, jossa yövyimme. Iltakävelyllä kävimme syömässä (vähemmän halvat) hampurilaiset ja ihailimme myös vastakkaisen sukupuolen viikinkirodun edustajia – poikamiehiä kun olimme.

Paikallista maaseutuarkkitehtuuria

Kolmantena päivänä suuntasimme takaisin kohti Borgarnesia, tällä kertaa välillä poiketen pienemmille maisemareiteille rannikkoa pitkin. Rannikon paikalliset rakennukset on tehty sitten, että tuulen tuiverrus aiheuttaisi mahdollisimman vähän vahinkoa. Maavallit ja osaksi maan sisään rakentaminen ovat hyvin suosittua (ja käytännöllistä) arkkitehtuuria. Näimmepä matkalla myös liikennemerkin, missä varoitettiin tietä ylittävistä hylkeistä ! Juuri ennen Borgarnesiin tuloa oli pyryttänyt lunta ja pilvet väistyivät ja sininen taivas kera puhtaan valkoisen lumen oli todella upea näky. Saman hotellin pihaan tullessamme tuli yhtä aikaa myös paikallinen taksi, josta nousi kolme turistia melkoisessa sivumyötäisessä. Ja yllätys yllätys, nämä olivat tietysti suomalaisia. Näytin Mikolle sormimerkein, että nyt ollaan hiljaa ja kuunnellaan ja katsellaan mitä toiset tekevät. Ja hauskaa riitti (seuraavana aamuna sitten aamupalalla paljastimme heille, että olemme maamiehiä…).

Keväistä auringonpaistetta

Viimeinen kokonainen päivä suuntautui maan päänähtävyyksien Thingvellirin ja geysir-alueen luo. Thingvellirin kylässä on kokoontunut noin tuhat vuotta sitten paikallinen parlamentti, missä päätettiin asioista. Paikka sijaitsee Euroopan ja Amerikan mannerlaatan risteämiskohdassa ja sieltä löytyy mm. hautavajoamalampia, missä on upeaa sukeltaa kristallinkirkkaassa vedessä (tosin vain ammattilaisille). Thingvellirin suuntasimme geysir-alueelle ja Gullfossin vesiputouksille. Matkalla tuli oikaistua 14km tietä pitkin, mikä on periaatteessa käytössä vain sulaan aikaan, mutta nyt siitä oli kuitenkin ajettu, selvät rengasjäljet olivat näkyvissä. Tien alussa oli kyllä ”muu vaara” –liikennemerkki ja teksti Impassable. Olin kyllä itse ajanut 1,5v aiemmin tuon tien läpi syksyllä ja todennut sen ihan normitieksi, joten päätimme jatkaa oikotietä pitkin. 3-4 kertaa jäimme mahastamme kiinni, mutta onneksi pakittamalla (ja kerran myös työntämällä) pääsimme jatkamaan matkaa. Keskinopeus ei ollut kyllä paljoa 20 km / h suurempi, mutta läpi pääsimme. Mutta kyllä oli suu kuiva tuon pätkän jälkeen (siitä olisi saanut aivan mahtavan videon). Itse geysir-alueella tuoksui mädäntynyt kananmuna kiitos rikkipitoisen veden ja Strokkur posautti vesipatsaita muutaman minuutin säännöllisin väliajoin. Gullfossin vesiputous sijaitsee noin viiden kilometrin päässä geysir-alueesta ja on upean näköinen, kun iso joki syöksyy alas syvään laaksoon.

Gullfossin upea jäinen vesiputous

Piknik-lounaan nautimme lähellä Heklan tulivuorta ja sää alkoi osoittaa merkkejä huonontumisesta. Saarta kiertävälle ykköstielle tullessamme oli tullut lumipyry niin sakeaksi, että tielle tullessa oli todella vaikea nähdä tuleeko päätietä pitkin autoa vai ei, oli parempi aukaista ikkuna ja kuunnella. Reykjavikia kohti ajeltiin sitten hetkittäin 30-40 km/h vauhtia, koska näkyvyys oli niin heikkoa. Pääkaupunkiin tullessamme sade oli vaihtunut vedeksi, joten suunniteltu kävelykierros ainoassa oikeassa kaupungissa supistui pääasiassa autolla tehdyksi sightseeing kierrokseksi. Sitten olikin viimeinen yö paikallisessa hostelissa, josta aamuviiden maissa lähdimme ajelemaan kohti Keflavikin lentoasemaa. Kotimatkankin lennot sujuivat ongelmitta, joten matka oli kaikin puolin onnistunut ja syntymäpäiväsankari erittäin tyytyväinen yllätykseensä, oli varmasti tuttaville kerrottavaa.

Petri Pohjonen

This entry was posted in Ei kategoriaa. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s