SUURI SININEN

Sukellus on vähän niitä juttuja, joista joko pitää tai sitten ei – välimuotoa ei tunnu olevan. Kerran makuun päästyään sitä mielii nähdä aina vaan lisää mitä tämä uskomattoman monipuolinen suuri sininen pitää sisällään. Minua sukelluskärpänen puraisi kesäisessä Turkin Marmariksessa niin pahasti, että päädyin sukelluskurssia tekemään Porkkalanniemelle tammikuisessa pakkasessa. Myönnettäköön, että kun veden lämpötila on -1 aste, niin kyllä kouluttajani piti pariinkin otteeseen muistuttaa mikä tässä nyt niin siistiä olikaan… Mutta toisaalta kuukautta myöhemmin Punaisenmeren koralleita ja kalojen väriloistoa ihastellessa oli kaikki jäiset vedet jo unohdettu.

Ensi kertaa kun haluaa kurkistaa pintaa syvemmälle, voi sen tehdä oikeastaan kahdella tavalla. Jos on varma asiastaan, niin kannattaa tietenkin mennä suoraan sukelluskurssille. Ensimmäinen suoritettava kurssi on peruskurssi ja sillä saa perustiedot ja –taidot, jotta voi osallistua sukellusretkille. Peruskurssin pääpainon tulee olla sukellusturvallisuudessa ja sen sisällön kanssa tuleekin olla tarkkana – sukellettaessa eri paikoissa on tiedettävä ja tunnettava omat rajansa, jotta sukelluksesta voi nauttia täysin rinnoin ja ikäviltä tapahtumilta vältyttäisiin. Peruskurssin tulee sisältää riittävä määrä teoriaopintoja, allasharjoittelua ja vähintään 4 avovesisukellusta  (meri tai järvi ). On sukeltajan oma etu, että kurssi on suoritettu hyvätasoisessa sukelluskeskuksessa ja että saatu koulutus vastaa sen jälkeen saatavan sukeltajakortin edellytyksiä. Monille ”lomasukeltajille” peruskurssi riittää hyvin, sen kanssa pääsee jo pitkälle – tai pitäisikö sanoa syvälle, aina 20m saakka.

Ja huomaathan, että jos et halua kuluttaa arvokkaita lomapäiviä teoria- ja uima-allasopiskeluun, voit suorittaa ne jo ennen lomaa suomalaisessa sukelluskeskuksessa ja käyttää lomapäivät ”vain” avovesisukelluksiin – kätevää eikö totta. Kansainvälisesti standardoidut koulutusohjelmat antavat tähän mahdollisuuden ja silloin perusopinnot pääsee varmimmin opiskelemaan äidinkielellä.

Sukeltamisen hienouksia vasta miettivä voi valita taas sukelluskokeilun  ( ts. introsukelluksen ). Nimensä mukaisesti kokeilun aikana pääsee kokeilemaan miltä vesi ympärillä tuntuu, sujuuko veden alla hengittäminen ja edelleen pohtimaan onko sukeltaminen se oma juttu. Sukelluskokeilussa teoriaa on vähemmän ja tosi toimiin pääsee pikemmin kuin varsinaisella kurssilla – yhdessä kouluttajan kanssa pääsee sukeltamaan jopa 12m syvyyteen. Jos kokeilusukelluksen jälkeen jäät lajiin nalkkiin, on siitä helppo jatkaa varsinaiselle peruskurssille.

Kalaparvi tervehtimässä

Sukelluskursseja ja ensimmäisiä räpylän potkaisuja täältä kotosuomesta katsoen pääsee kätevimmin tekemään esimerkiksi valmismatkoilla Välimeren rantakohteissa – näissä maissa monesta lomakaupungista löytyy jopa jos ei nyt ihan suomalaisia sukelluskeskuksia, niin ainakin suomalaisia sukelluskouluttajia, jos yhteisen kielen löytäminen kouluttajan kanssa jännittää. Aloittelijalle myös sukellusolosuhteet ovat suotuisat, katseltavaa riittää ja kohteita on monen eritasoisia. Muistuupa tästä mieleeni ensimmäinen sukelluspäiväni Marmariksessa: aivan ihanaa syvän sinistä ja lämmintä vettä silmän kantamattomiin, lähes kädestä syöviä kaloja, rosoisen kauniita kallioseinämiä ja ruukun sirpaleita silkkisen pehmeällä hiekalla – siitä ei kyllä ensimmäinen sukellus parane.

Sukeltamista aloittelevan kannattaakin siis tutustua matkanjärjestäjien esitteisiin, nettisivuihin tai viimeistään selailla hotellikansiota, josta löytyy tiedot suositeltavasta sukelluskeskuksesta ja mahdollisesti jopa niiden järjestämistä retkistä. Monille sukellusretkistä on myös mahdollista lähteä koko matkaseurueen voimin, vaikka kaikki eivät metreittäin vettä päänsä päälle tahtoisikaan. Jo pelkkä päivä aurinkoisella merellä välillä uiden tai snorklaten on varmasti mieleen jäävä kokemus. Josta pääsemmekin seuraavaan Turkin sukelluskokemukseeni: Päiväohjelma goulet-veneellä meni pääpiirteittäin näin: herätys, aamiainen, sulattelutauko, sukellus, lounas, sulattelua/päivätorkut, sukellus, lekottelua, illallinen, sulattelua, nukkumaan. Ja hyvin jaksoi viikon ilman kenkiä vain nautiskella merestä ympärillään.

Entäs sitten kun päästään pidemmälle uuden harrastuksen parissa? Sukelluskortti on jo taskussa ja mieli tekee lisää – mennäkö merta edemmäs kalaan? Ehdottomasti! Ikään kuin seuraava meri järjestyksessä on Punainenmeri, jonne siirryttäessä suurin muutos merimaisemassa on korallien runsaus ja kalojen värikylläisyys. Kaikissa sateenkaaren väreissä loistavat, niin ihmeellisen monimuotoiset eläimet, jotka muodostavat kaloja ja muita mereneläviä kuhisevat riutat. Merivuokot huojuvat merivirroissa kuin tuuleentunut vilja Pohjanmaan pelloilla ja niiden lonkeroiden välissä vilistävät vuokkokalat vartioimassa reviiriään. Isot kalaparvet singahtelevat edes takaisin yhtenäisessä parvessa kuin paremminkin koulutettu muodostelmaluisteluryhmä. Punaisenmeren parhaat helpommin tavoitettavat sukelluspaikat löytyvät Egyptin rannoilta, Hurghadasta ja Siinain niemimaalta. Monipuolisin kohdevalikoima Egyptiin on Alma Tourilla, joskin osa kohteista on omatoimikohteita ilman opaspalveluita. Nykyään pääsee taas lomalennoilla Israelin Eilatiinkin. Hyvät sukelluspaikat olen kokeillut myös Jordanian Aqabassa, joka sijaitsee aivan Eilatin kupeessa, mutta ainakaan vielä (valitettavasti) seuramatkoja sinne ei tehdä. Scubatravel-sukellussivuston listaaman 100 maailman parhaan sukelluspaikan listalla peräti kolme top10:stä on Punaisellamerellä.  Ajatus Aqabasta vei muistot paitsi uskomattoman maukkaisiin falafeleihin niin myös virtasukellukseen; laskeuduimme veteen kohteesta A, josta etsimme hyvän virtauksen ja jättäydyimme sen vietäväksi. Niin kevyt oli olo veden kantaessa hissukseen eteenpäin kalojen ja korallien ohitse, että jossain vaiheessa alkoi kyllä mietityttämään, josko pitäisi hidastaa ennen kuin löytää itsensä Saudi-Arabian puolelta rajaa.

Korallien väririkkautta

Kaukomaista Thaimaa lienee tällä hetkellä suosituin sukellusmatkojen kohde. Eikä itse asiassa ihme – melkeinpä voi sanoa, että Bangkokia lukuun ottamatta kaikista lomakaupungeista löytyy hyvät sukelluspaikat. Phuket ja sen ympäristön saaret sekä Khao Lak ja Krabi ovat lähes loputon aarreaitta sukeltajalle. Lähes 30 asteisessa vedessä ei tunnin sukelluksellakaan tule kylmä ja voi sitä kalojen ja korallien määrää – erityisesti Khao Lakin edustalla sijaitsevia Similan saaria pidetään yhtenä maailman parhaista sukelluspaikoista. Kaukomatka kohteista muuten hyviä sukelluspaikkoja löytyy mm. Meksikon Playa del Carmenista ja Cozumelin saarelta.

Vedessä on aina jotain katseltavaa; kalat, korallit, kivet ja kallioseinämät, piskuiset ravut ja muut veden elävät, laivojen hylyt ja omat suosikkini merisiilit ja kilpikonnat. Sukeltamisessa harrastuksena on se hyvä puoli, että voi joko vain nautiskella maisemista ja olemisesta vedessä peruskurssin käyneenä tai kiinnostuksen mukaan kouluttaa itseään yhä vaativampiin sukelluksiin. Erikoiskursseja on valikoimissa navigoinnista riuttasukeltamiseen ja valokuvaamiseen, lisää haastetta löytyy syvä-, hylky-, luola- ja jääsukelluksesta. Mereneläviin tutustumiseen on omat kurssinsa, samoin kuin ympäristötietoisuuteen. Niin ja unohtamatta yösukeltamista – pimeässä tuttukin sukelluspaikka näyttää aivan kokonaan toisen puolen itsestään kun yöeläimet kömpivät koloistaan.

Entäs sitten niiden kaikkien sukellusromppeiden kanssa matkustaminen? Kun hankkii kokonaan oman varustuksen, saa helposti reilut 10kg matkatavaraa lisää. Siihen ei enää montaa t-paitaa mahdu kun on sallitut 20kg ruumaan menevää matkatavaraa täynnä. Jokainen tekee tietenkin harrastukseen innostumisen pohjalta omat päätöksensä, mutta kyllä vähemmälläkin pärjää. Kaikissa sukelluskeskuksissa vuokrataan varusteita ja ne ovat pääsääntöisesti myös kohtuullisen uusia. Jos omaan varustelaukkuunsa hankkii maskin, snorkkelin ja räpylät, tulee ”lomasukeltajana” toimeen mainiosti. Toki varusteiden vuokraus maksaa, mutta ei ne omatkaan ilmaiset ole ja tässä puhuu kokemus. Sukellusvarusteet ovat kuitenkin yksi turvallisuustekijä ja niiden laadun kanssa ei kannata leikkiä.

Loppuun vielä sitten se paras sukellus: Phuketin edustalla on Rayan saari, jossa olin sukeltanut jo melkoisen monta kertaa ollenkaan kyllästymättä. Yhdellä sukelluksella huomasimme hieman syvemmällä hiekkapohjalla isohkon hahmon liikettä. Tarkemmin katsottuamme tajusimme siellä olevat kolme leopardihaita. Laskeuduimme varovasti pohjaan ja hivuttauduimme lähemmäs seuraamaan niiden leikkiä. Kymmenisen minuuttia ne antoivat meidän tarkkailla ja kerran uivat jopa ylitsemme lähes kosketus etäisyydeltä. Uskomatonta! Juuri tuollaisten kokemuksen takia kannatti kärvistellä neljä 20 minuutin sukellusta tammikuisessa Suomenlahdessa… Muistuipa mieleeni myös sukelluskouluttajani sanat miettiessäni mitä mahdan tehdä, jos vastaan tulee hai: ”kuule, jos sinulla joskus niin hyvä flaksi käy, yrität päästä mahdollisimman lähelle” Niinpä niin, vaikka tiesinhän kyllä vaaralliset merieläimet –kurssin käytyäni. Ettei ihminen kuulu tämän hailajin ruokalistalle.

Tia Astor

Matkapalvelu Astor

Kirjoittaja lempiharrastuksensa parissa.

This entry was posted in Ei kategoriaa. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s