ITÄMEREN JOULUPÖYDISSÄ

Olin päättänyt viettää pitkän itsenäisyyspäiväviikonlopun ”Itämeren kolmiossa”, eli matkustaa laivoilla reitillä Helsinki – Tukholma – Tallinna – Helsinki. Vanha ystäväni ja matka-agenttini Petri ehdotti että jakaisin kokemukseni eri laivayhtiöiden joulupöytien antimista Matkahaukan asiakkaiden huviksi ja hyödyksi. Tällä matkalla käytin suomalaisille tutuimpien Itämeren laivayhtiöiden eli Viking Linen, Tallink-Siljan ja Eckerö Linen palveluita, joten otos oli varsin kattava.

Aloitin matkan alkutalven oloissa poikkeuksellisen lumisena perjantai-iltana Viking Linen tutusta terminaalista Helsingin Katajanokalta, joka on työpaikaltani vain noin kymmenen minuutin kävelyn päässä, M/S Gabriellalla. Pikkujoulukauden ja pitkän viikonlopun ansiosta oli vaikeaa saada B-hytti, mutta lopulta Petri oli siinä onnistunut. Samoin 18.00 kattaukseen onnistuin saamaan paikan.

Ateriaa odotellessa oli miellyttävää havaita suomalaisten itsetunnon olevan nykyään niin korkean että he ovat valmiita ostamaan videotaltioinnin omasta karaoke-esityksestään.

Heti aluksi huomasin että Viking Linen joulupöydästä puuttuivat sekä lammas että siika (paitsi vielä mätivaiheessa sitä oli tarjolla). Minun perheessäni nämä ruokalajit ovat ehdottomasti kuuluneet joulupöytään, mutta ehkäpä edustamme jonkinlaista vähemmistökulttuuria maassamme… Muutoin ei alkuruoissa ollut moittimista. Joulua edustivat pääruokavalikoimassa perinteiset laatikkoruoat sekä mehukas kinkku. Myös kapakalaa ja ruotsalaisten suosimaa julmust-juomaa oli tarjolla mutta niihin en koskenut. Kinkun lisäksi juuri sopivasti imelletty perunalaatikko oli punaisten laivojen joulupöydän kohokohta.

Herkullinen joulubuffetpöytä

Aamiaisen nautin Food Gardenissa, koska halusin varmistua saavani pekonia: se näyttää usein puuttuvan vakioaamiaiselta. Tämä on omituista, koska melkein kaikissa vähänkin paremmissa hotelleissa Itämeren rannoilla on pekoni aamiaisbuffetien vakiovalikoimaa. Tavanomaisen kaurapuuron sijasta olisi Viking Linen sopinut tarjota näin joulunaikaan riisipuuroa.

Tukholman – Tallinnan linjalla Tallink nauttii monopolista, mikä heijastui monella kielteisellä tavalla. Reittimatka oli ensinnäkin varsin kallis Suomen ja Ruotsin väliseen liikenteeseen verrattuna. Sunnuntai-illalla Tukholmasta lähtenyt M/S Victoria I on sentään melko lailla uutuuttaan kiiltelevä vuonna 2004 valmistunut alus, varsinkin kun sitä vertaa moneen kertaan jo remontoituihin 1980-luvun Viking Linen lauttoihin. Tallinnan lautat lähtevät Tukholmasta tutusta Silja Linen terminaalista Värtanilla, mutta tällä reitillä oli vallalla tiettyjä omituisia käytäntöjä. Tallinkin purseri nimittäin otti henkilötietoni ylös vielä erikseen laivaan noustuani. Mahtaako tämä olla perintöä M/S Estonian surullisesta tapauksesta…?

Victoria I:n B-hytti oli Viking Linen vastaavaa tyylikkäämpi; tosin kylpyhuoneesta puuttui lavuaarin alta hylly jolla Gabrieallalla oli kätevää säilyttää tavaroita. WLAN oli periaatteessa aluksella matkustajain käytössä, mutta yhteys toimi kovin kehnosti. Päivälliskattauksia oli vain kaksi: ensimmäinen klo 17.00 alkaen ja toinen vasta 20.00! Eli ensimmäinen turhan aikaisin, ja toinen liian myöhään… Minulle oli varattu paikka jälkimmäiseen kattaukseen, joten ehdin sentään kehitellä kunnon ruokahalua. Ikävin yllätys oli se, että Tallink Buffetiin eivät sisältyneet ruokajuomat, vaikka ateroinnin hinta oli sama kuin kaikkialla muualla Itämerellä! Saman konsernin Suomeen liikennöivillä aluksilla ruokajuomat kuuluivat aterian hintaan aivan kuten Viking Linella ja Eckerö Linella. Mikä mahtoi tällaiseen olla syynä? Ovatko mahdollisesti ruotsalaiset juuri tällä reitillä juopotelleet niin sanoinkuvaamattoman eläimellisesti että Tallink ei enää uskalla ”ilmaista” alkoholia tarjota…?

Ainakin tämän sunnuntailähdön yleisö oli melko rauhallista: lähinnä eläkeikäisiä ruotsalaisia seurueita. Virolaiselle Tukholman-risteilyt eivät ole muodostuneet samanlaiseksi perinteeksi kuin suomalaisille. Viron pieni väestöpohja, alempi tulotaso, ja ruotsalaisille jo nyt tarjolla olevat monet risteilyvaihtoehdot eivät välttämättä jätä tilaa toiselle varustamolle Tukholman – Tallinnan reitillä, joka voisi nostaa palvelun tason sellaiseksi johon suomalainen ristelymatkustaja on tottunut.

Mitä itse ruokaan tulee, niin buffetin alkupalalajitelma oli Viking Linea niukempi. Siikaa ei ollut tarjolla edes mätinä, ja lampaasta ei täälläkään ollut havaintoa. Virolaisen keittiön joulunajan erikoisuuksia kuten verimakkaraa oli sentään tarjolla. Lisäksi Tallinkin henkilökunta yritti luoda jouluista tunnelmaa tonttulakeilla. Yökerhonkin ohjelma alkoi joululauluesityksillä.

Victoria I:n yökerhon kabareen arvostelu ei varsinaisesti kuulunut ohjelmaani, mutta oli pakko merkitä muistiin erään ruotsalaisen matkustajan varsin äänekäs kommentti: ”risteilyemäntähän muistuttaa Suomen presidentti Tarja Halosta!”

En ollut Victoria I:llä varannut ns. parempaa aamiaista koska reitti oli jo muutenkin varsin kallis. Täten sain tyytyä aamiaiseen ilman pekonia. Puuro oli täälläkin kaurapuuroa. Aamiaisbuffetissa sentään juomat sisältyivät hintaan!

Lumisessa Tallinnassa vietetty päivä kasvatti mukavasti ruokahalua, ja takaisin Helsinkiin matkaavan  M/S Nordlandian toisen kattauksen alkaessa 18.30 olikin nälkä jo melkoinen. Tallinkia ja Viking Linea pienemmän laivan tilat olivat varsin ahtaat, mutta alkupalavalikoima ylsi melkein jälkimmäisen tasolle. Pisimmän miinuksen sai kapea mätivalikoima: tarjolla oli ainoastaan merilevästä tehtyä tekokaviaaria.  Erikseen oli kyllä pieniä voileipiä siianmätipureella, mutta ne eivät ole sama asia kuin vapaasti lautaselle lapioitavissa oleva herkku. Lammasta en täälläkään saanut. Kinkku oli Eckerö Linenkin buffetissa mehukasta, ja perinteiset laatikot täydensivät jouluista tunnelmaa.

(Norlandiallakin on muuten WLAN, jota tosin ei mainostettu yhtiön nettisivuilla. Se toimi hieman paremmin kuin Tallinkin vastaava. Täten on kummallista miksi Viking Line ei ole Ruotsin linjoilleen sellaista asentanut.)

Täten joulupöytävertailun voittajaksi selvisi Viking Line. Jos Eckerö Linen alkupaloista olisi löytynyt kunnon mätilajitelma, niin ero Vikingiin olisi ollut hyvin niukka ellei lähes olematon. Tallinkilla juomien lisämaksullisuus jätti joulupöydän selkeälle jumbosijalle.

Muutoin tällainen kolmiomatka on varsin mukava tapa vierailla sekä Tukholmassa että Tallinnassa saman viikonlopun aikana. Ilman erityistä pakettihintaa tulee matka tosin hieman kalliiksi. Kaikilla näillä matkaväleillä liikennöivä Tallink-Silja voisi tästä ”Baltic Trianglesta” rakentaa uuden matkailutuotteen, jonka varsinkin kesällä luulisi matkustajia viehättävän. Mutta ensiarvoisen tärkeää olisi yhdenmukaistaa palvelutaso kaikilla Tallink-Siljan aluksilla.

Kari Mäkeläinen

Blogisti Kiinan muurilla

This entry was posted in Ei kategoriaa. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s