AKTIIVIMATKAILU NOSTEESSA

Aktiivimatkailun suosio kasvaa koko ajan ja samalla tarjonta laajenee. Aktiivimatkailulla tarkoitetaan matkoja, joissa matkan pää- tai sivuroolissa ovat matkailijalle tärkeät ja rakkaat harrasteet. Laskettelu- ja golfmatkoja on järjestetty jo pitkään mutta nyt nosteessa ovat ja tarjontaansa laajentavat myös muiden lajien ympärille rakentuvat matkapaketit, kuten vaellus-, sukellus- ja ratsastuslomat. Myös kohdemaiden kirjo alkaa olla hyvin kattava.

Komeita ratsastusmaisemia Islannissa

Via Hippo tarjoaa yhteistyössä Matkahaukan kanssa räätälöityjä ratsastus- ja golflomia eri Euroopan kohteisiin ja Etelä-Afrikkaan. Mahdollisuuksia löytyy vaellusratsastuksen parista, klassisesta koulusta, este- ja maastoesteratsastuksesta kiinnostuneille. Ratsastusmatkailun ympäriltä alkanut tarjonta on laajentunut kysynnän myötä myös golfmatkoihin ja muidenkin lajien yhdistäminen matkapaketteihin on mahdollista. Olemme panostaneet uudenlaisiin ja laadukkaisiin kohteisiin ja maihin, jotka kiinnostavat myös niitä matkalaisia, joiden pääajatus ei ole harrastamisessa vaan perinteisemmässä lomailussa. Valita voi esimerkiksi viiniretken Unkariin tai golfloman Islantiin – tai kenties kolmen maan kiertomatkan Italian, Slovenian ja Kroatian alueelle.

 

Atlantin aarreaitta

 

Yksi ensimmäisistä kohteista oli Azorit. Portugalille kuuluva saariryhmä keskellä Atlanttia on sittemmin tullut tunnetuksi myös suuremmalle yleisölle ja noussut aktiivimatkalaisten keskuudessa suureksi suosikiksi. Tämä Atlantin aarreaitaksikin tituleerattu kohde tarjoaa huiman määrän nähtävää ja koettavaa maalla ja merellä. Tuliperäisen saaren luonto on uskomattoman monimuotoinen ja kätkee sisäänsä kaikkea kuumista lähteistä ananas- ja teeviljelmiin, trooppisiin metsiin sekä puutarhoihin, vesiputouksiin ja kauniisiin kraaterijärviin. Maisemia voi toki kokea vaeltaen tai jeepin kyydissä mutta mikä olisikaan parempi kulkuneuvo näissä vaihtelevissa maastoissa kuin hevonen? Hevosen selästä näkee enemmän ja pääsee pidemmälle kuin jalan, ja luontoa taatusti aistii paremmin kuin auton ikkunasta koettuna. Puolipäivää ratsastettuaan tuntuu taivaalliselta pysähtyä piknikille kuuluisien kaksoiskraaterijärvien rannalle jatkaakseen matkaansa levänneenä ja hyvin syöneenä.

Kaksoisjärvet hevosen selästä nähtynä

Azoreiden ratsastusmatkalaisista huolta pitää alkujaan ruotsalainen pariskunta, joka lomamatkallaan ihastui saareen ja päätti muuttaa sinne. Kuukauden päästä lomamatkastaan he jo omistivat 1800-luvulta peräisin olevan tilan, jolla nyt majoitus- ja ratsastustoimintaa harjoittavat. Kaunis tila toimii matkojen tukikohtana ja täältä päivittäiset ratsastukset ja retket suuntautuvat eripuolille Sao Miguelin saarta tarjoten kattavan annin kohdemaan tarjonnasta. Myös merellisiä kokemuksia valas- ja delfiinisafarin merkeissä on sisällytetty viikon ohjelmaan. Isäntäpari on kuuluisa vieraanvaraisuudestaan ja herkullisista ruuistaan; täällä lomafiilis tarttuu ja vatsa täytyy herkuista kuin huomaamatta. Kotiin palaakin levännyt ja tyytyväinen matkalainen.

 

I feel sLOVEnia

Slovenia on toinen esimerkki hieman tuntemattomammasta mutta sitäkin mielenkiintoisemmasta matkakohteesta – ollen myös ehdoton oma suosikkini. Sloveniassa pääsee Alpeilta Adrian merelle reilussa tunnissa, eivätkä muutkaan nähtävyydet tässä lyhyiden etäisyyksien maassa ole juuri tunnin ajomatkaa pidemmällä. Slovenia tarjoaa hienon luontonsa ohella hienoja elämyksiä myös kulinaristeille, eikä kaupunki-matkailijakaan pety maan pääkaupunkiin – kompaktiin ja kauniiseen Ljubljanaan. Koettavaa löytyy myös maan alta, sillä Sloveniassa sijaitsee useita hienoja, Unescon maailmanperintölistaltakin löytyviä tippukiviluolia.

Bledin upeita vuoristomaisemia

Via Hippo tarjoaa Sloveniasta ratsastus- ja golfpaketteja, mutta myös esimerkiksi vaeltamiselle ja vesi- sekä talviurheilulajeille on tässä maassa upeat mahdollisuudet. Sloveniassa on myös hyvin kattava kylpylätarjonta. Harva tietää, että valkeat ja jalot Lipizzan hevoset ovat kotoisin Sloveniasta. Moni matkustaa Wieniin ihailemaan espanjalaisen ratsastuskoulun näytöksiä, kun kuitenkin näiden hevosten kehto löytyy Slovenian Lipicasta, maan vuonna 1580 perustetusta valtion siittolasta, joka on yksi kohteistamme. Tänä päivänä Lipicasta on kasvanut lomakeskus, joka tarjoaa ratsastajille ja hevosten ystäville kouluratsastuskursseja, opastettuja kierroksia alueelle ja klassisen koulun näytöksiä. Lipica palvelee yhtä lailla myös golfareita ja tenniksen harrastajia omien kenttiensä ansiosta. Alueen hotellit ja ravintolat ovat asiakkaidemme käytössä ympäri vuoden. Suorat lennot kohteeseen ovat maalis-lokakuussa. Lipicasta on vain kivenheitto Italiaan ja Kroatiaankin on vain lyhyt ajomatka, joten monet mahdollisuudet avautuvat tänne matkaansa suunnittelevalle.

 

Sloveniaan matkustavan kannattaa ehdottomasti vuokrata auto. Maan tieverkko on loistavassa kunnossa, etäisyydet ovat lyhyitä ja nähtävää on joka nurkalla. Pitkän viikonlopun aikana ehtii jo paljon, viikossa ainakin. Kiertomatkan kohteiksi suositeltavia ovat kuvan kaunis Bled, Alppien juurella ja järven rannalla sijaitseva pieni kaupunki, joka tarjoaa laajat harrastemahdollisuudet. Lisäksi kaakosta löytyy upea linnakohteemme, niin ratsastuksen, golfin kuin kylpylöiden ystäville. Viinitilat värittävät maisemaa lähes joka nurkassa, kuin myös jo mainitut tippukiviluolat. Ljubljana tyydyttää shoppailun himon ja kaupungistakin käsin voi harrastaa. Slovenia on todellinen aktiivimatkailijan aarre, maan tunnuslause ei turhaan ole I feel sLOVEnia, sillä tähän maahan ja sen moniin mahdollisuuksiin on vaikea olla ihastumatta.

 

Kaiken kaikkiaan, oli kohde sitten vanha tuttu tai aivan uusi ja vieras, tarjoaa aktiivimatkailu ja oman tutun lajin, usein myös samanhenkisen ryhmän, kanssa harrastaminen matkailuun aivan uuden näkökulman. Hyppää siis satulaan tai tartu mailaan, myös matkalla ja koe mitä aktiivimatkailu voi tarjota!

 

KERTTULI FISK

Via Hippo

Kirjoittaja vauhdissa Irlannin upeilla hiekkarannoilla

VUONO-NORJAN AUTOTURISTIN OPAS NRO 1 – KAUPUNGIT

Vuonoalueeksi kutsutaan Norjan länsirannikkoa, joka alkaa etelästä Stavangerista ja päättyy pohjoisessa Kristiansundin kaupungin kohdalle. Tälle neljän läänin alueelle (Rogaland, Hordaland, Sogn og Fjordane sekä Möre og Romsdal) sijoittuvat Norjan pisimmät vuonot ja korkeimmat vuorot. Joten vaihtelevia maisemia  riittää jokaiselle. Alkukesästä voi puolen tunnin sisällä vaihtua säätyyppi vuonon pohjan kesästä vuoriston alkavaan kevääseen. Parasta tutustumisaikaa alueelle on juuri loppukevät ja alkukesä, jolloin vuorilla on vielä kunnolla lunta sekä joissa ja vesiputouksissa on kunnolla vettä. Ja vuonoissa luonto on vehreimmillään. Alkukesästä eivät myöskään turistimäärät etenkään keski-Euroopasta ole vielä kovin suuret, joten hinnat ovat edullisemmat ja majapaikan saaminen sekä hotelleista että leirintäalueilta ilman ennakkovarauksia on helpompaa. Ennakkovarauksen teko tosin helpottaa matkantekoa, koska tällöin voi huoletta suunnitella matkaohjelmansa pidemmälle iltapäivän / illan osalle, kun tietää, että petipaikka on valmiiksi varattuna.

 

Miten sitten tulla tänne luonnonkauniille alueelle ? Nopein tapa tietysti lentäen, koneenvaihto esim. Oslossa, Tukholmassa tai Kööpenhaminassa. Autonvuokraus on kuitenkin Norjassa hyvin kallista (ja ilman autoa ei kiertely alueilla oikein onnistu), joten käytännössä ainoat kaupungit mihin alueella suosittelen kaupunkilomaa lentäen ovat Bergen ja varauksin Ålesund. Näissä kahdessa riittää nähtävää itse kaupungin alueellakin. Muutoin autolla tulo on kätevää (ja samalla näkee pitkät pätkät Ruotsia ja itäistä Norjaa samalla). Etelä-Norjaan tullessa on kolme hyvää valtaväylä vaihtoehtoa. Kaksi ensimmäistä on suoraan Tukholmasta länteen E18 tietä suoraan Osloon tai sitten Karlstadin kohdalla hieman pohjoisempaa reittiä kohti Kongsvingeriä. Kolmas hyvä reitti kulkee Enköpingistä kohden luodetta Borlängen, Moran ja Idren kautta Norjan rajan puolelle. Vuonojen rannalle ajaa kohtuu rauhallisellakin aikataululla kahdessa päivässä. Tosin jos haluaa matkan varrella tutustua paremmin kohteisiin, niin lisäpäiviä saa lisätä rauhassa oman aikataulun mukaan. Ruotsin puolella ajo sujuu joutuisasti (nopeusrajoitus yleisesti 90 / 110 km), mutta Norjan puolella suurin sallittu nopeus kun ei ole 90 km enempää, niin keskinopeuden saa laskea huomattavasti alemmas kuin Ruotsin puolella.

 

Mutta sitten itse asiaan. Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa keskityn alueen suurimpiin kaupunkeihin, jälkimmäisessä (parin viikon päästä julkaistavassa) keskitytään sitten maaseudun tärkeimpiin nähtävyyksiin.

Vuono-Norjan alueella on kuusi suurempaa kaupunkia, joista eteläpuolella sijaitsevat kolme (Stavanger, Haugesund ja Bergen) sekä pohjois-puolella myös kolme (Ålesund, Molde ja Kristiansund). Aivan keskeisimmästä osasta suuremmat kaupungit puuttuvat.

Aloitetaan etelästä, jolloin lounaisnurkasta löytyy Norjan neljänneksi suurin kaupunki Stavanger, jonka vauraus perustuu paljolti läheisiin öljykenttiin. Asukkaita on noin 120 000, eli Oulun suuruusluokkaa. Turistille itse Stavangerissa ei ole paljolti nähtävää. Kaupungin länsipuolella sijaitsevan Solan lentoaseman vierestä voi turisti nauttia merestä hienoilla hiekkarannoilla. Lisäksi kaupungin itäpuolella sijaitsee upea Preikestolenin kallionähtävyys, mutta siitä enemmän toisessa kirjoituksessa.

 

Stavangerin keskusta lentokoneesta käsin

Seuraava pohjoiseen sijaitseva kaupunki on Haugesund, jossa asukkaita on reilut 30 000. Kaupungissa pidetään vuosittain elokuvafestivaalit. Länsirannikon kaupungit Haugesundin tapaan ovat myös tunnettuja pääsarjajalkapallosta. Haugesund on länsirannikon kaupungeista vaatimattomin.

 

Bergen on vuono-Norjan pääkaupunki ja samalla Norjan toiseksi suurin kaupunki, asukkaita kaupungissa on yli 250 000. Bergen oli pitkään eristyksissä Oslosta (ent. Kristiania), kunnes junarata näiden kahden kaupungin välille yli korkeiden vuorten saatiin vihdoin vuonna 1909. Nykyiselläänkin pikajunayhteys kestää noin 7 tuntia (vrt lento 40 min), vaikka rataa on vuosien saatossa saatu nopeutettua ja oikaisuja tehtyjä lukuisten pitkien tunneleiden avulla. Bergenillä on vanha historia, se tunnettiin jo keskiajalla yhtenä tärkeimmistä hansakaupungeista. Nämä vanhat kaupparakennukset ”Bryggenin” alueella ovat nykyisin yksi Unescon maailmanperintöluettelon kohde. Bergen sijaitsee vuorten ympäröimänä. Turisti voi nousta kahdelle läheiselle vuoren huipulle katsomaan maisemia ylhäältä käsin, joko vuorijunalla keskustan vieressä  olevalle Flöienille (400 mpy) tai sitten köysiradalla hieman kauempana sijaitsevalle Ulrikenille (645 mpy). Bryggenin vieressä sijaitseva kalatori on hyvin suosittu turistikohde aamuisin, jolloin kalastajat tuovat tuoreet antimensa tarjolle. Hinnat ovat paikallisten kruunujen lisäksi esillä myös euroissa – ja Japanin jeneissä !! Kulttuurin ystävälle Bergen on Edvard Griegin kotikaupunki, jonka koti Troldhaugen sijaitsee esikaupunkialueella. Lapsille kaupungissa kiinnostaa varmasti iso akvaario, jossa oli mm. aikoinaan Nikita Hrutsevin 60-luvulla lahjoittama sampi. Bergenissä on myös pidetty vuonna 1986 Eurovision laulukilpailut. Bergen toimii myös eteläisenä lähtöpisteenä suositulle Hurtigruten-laivareitille, jonka pohjoinen pääteasema sijaitsee Venäjän rajan tuntumassa Kirkkoniemellä.

 

Bryggenin vanhat kaupparakennukset

Sitten siirrytään pohjoisiin kaupunkeihin. Ensimmäisenä rannikolla vastaan tulee Ålesund, joka paloi maan tasalle vuonna 1904 ja ydinkeskusta rakennettiin uudestaan jugend-tyyliin. Parhaiten näköalan ydinkeskustaan saa läheiseltä Aksla-vuorelta. Nykyisellään asukkaita kaupungissa on n. 45 000. Myös Ålesundista löytyy hieno ja monipuolinen akvaario, jonka erikoisuutena voit ison altaan vieressä (mm. turskia ja lohia) syödä gourmet-illallista ! Ålesundin lentoasema sijaitsee keskustan edustalla sijaitsevalla saarella, jonne vie merenalainen tunnelitie.

 

Ålesund Aksla-vuorelta käsin

Keskimmäisenä pohjoisista vuonokaupungeista on Molde, joka on Norja Pori, jazz-musiikin keskus. Molde tunnetaan myös ruusujen kaupunkina. Asukkaita on noin 25 000. Sota-aikana vuonna 1940 kaupunki toimi lyhyen aikaa pääkaupunki, kun kuningas pakeni saksalaisia valloittajia. Kaupunki tunnetaan myös sijoittaja Kjell Inge Rökken kotikaupunkina. Tämä Norjan ”Hjallis” on ollut vahvasti vaikuttamassa, että kaupungissa sijaitsee ehkä Norjan tyylikkäin ja modernein jalkapallostadion ! Myös Moldella on oma näköalakukkulansa keskustan vieressä, Vardenin näköalapaikalta näkee hyvällä säällä kymmeniä lumihuippuisia vuoria vuonon vastarannalta !

 

Molde ja lähistön lumihuippuiset vuoret

Viimeisenä vuonokaupunkina on Kristiansund (jota ei saa sekoittaa etelärannikon Kristiansandiin). Kaupunki on rakennettu kolmelle pääsaarelle, jotka on yhdistetty isoilla silloilla toisiinsa. Asukkaita kaupungissa on saman verran kuin Moldessa, noin 25 000. Kaupunki on kalastuksen keskus alueella, mm. suuri osa Norjassa käytettävissä troolareista on rakennettu kaupungissa. Kristiansund tuhoutui pahasti saksalaisten pommituksissa vuonna 1940, minkä jälkeen keskusta uudelleen rakennettiin Ålesundin tavoin (tosin ei jugend tyyliin).  Tunnetuin kaupungin asukas on jalkapallossa jo eläkkeelle jäänyt Manu-tähti Ole Gunnar Solskjaer.

 

Kirjoittaja tykinruokana Kristiansundissa

Tässä vinkkejä vuono-Norjan kaupungeista. Kuitenkin upeimmat nähtävyydet ja maisemat sijaitsevat alueen maaseudulla, josta kerron lisää parin viikon päästä. Sitä odotellessa…

ORIENT EXPRESSIN KISKOILLA

Lentokone vie suomalaisen matkailijan parissa tunnissa koko Euroopan halki, kunhan on ensin jaksanut jonottaa lähtöselvitysten ja turvatarkastusten läpi, sekä saada matkatavaransa hihnalta ja jonottaa mahdollisessa passintarkastuksessa määränpäässä. Lentokoneesta voi ihailla maisemia 10,000 metrin korkeudesta mikäli pilvet eivät peitä maata.

Niille joille matkan teko itsessään on nautinto, ja jotka haluavat kokea kunnolla maisemien, kulttuurien ja kansojen vaihtelun matkan varrella, voi edelleenkin suositella junalla matkustamista. Euroopan legendaarisin junamatka on tietenkin Orient Express Istanbuliin, mutta tämän loistojunan säännöllinen liikennöinti lakkasi jo vuosikymmeniä sitten. (Nykyinen Venice-Simplon Orient Express kulkee vain kerran vuodessa Istanbuliin ja sellaisella hinnalla jonka haluavat maksaa vain todelliset junafanaatikot sekä isorikkaat.)

Istanbuliin on kuitenkin yhä mahdollista matkustaa kaikkialta Euroopasta tavallisia junayhteyksiä käyttäen. Myös Suomesta tämä onnistuu, ja matkan varrella kohtuullisesti pysähdellenkin aikaa kuluu alle viikko.

REITTIVAIHTOEHDOT SUOMESTA

Suomesta on matka aloitettava laivalla, ellei sitten mene bussilla Kemistä Bodeniin Ruotsiin tai junalla Moskovaan. Maantieteellisesti suorin reitti, jota varten suomalaiset eivät tarvitse minkään maan viisumeja, on laivamatka Helsingistä Gdyniaan, ja naapurikaupunki Gdanskista eteenpäin junalla Puolan, Tshekin, Slovakian, Unkarin, Serbian ja Bulgarian läpi, johon tässä keskitytään.

Finnlinesin aluksen kyydissä tyynellä Itämerellä

Jos Helsingin Vuosaaresta nousee Finnlinesin tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin lähtevään laivaan, niin matkaa pääsee jatkamaan eteenpäin jo Puolaan saapumispäivän iltana. Laiva saapuu Gdynian satamaan klo 15.00 lähtöä seuraavana päivänä. Gdynian satamasta voi joko kävellä lähimälle paikallisjuna-asemalle tai sitten ottaa taksin suoraan Gdanskin päärautatieasemalle (20 euroa huhtikuussa 2011). Tavaransa voi jättää aseman lokeroihin säilytykseen, ja sitten onkin monta tuntia aikaa kierrellä Gdanskin viehättävää vanhaakaupunkia.

Gdanskin merellistä vanhaa kaupunkia

Paras jatkoyhteys Gdanskista on tätä kirjoittaessa puolenyön aikoihin Katowiceen kulkeva yöjuna, johon voi varata sekä makuu- että lepovaunupaikkoja (kts. Liput, varaukset ja aikataulut alempana).

Katowicesta on seuraavan päivän aamuna jatkoyhteys EuroCity Polonia –pikajunalla aina Itävallan Villachiin, joka sijaitsee Italian ja Slovenian rajojen tuntumassa. Istanbuliin matkaava jää tästä junasta Breclavin risteysasemalla Tshekissä. Breclavista voi jatkaa matkaansa saman tien vaikka Budapestiin asti, mutta useimmat halunnevat tässä vaiheessa pysähtyä ainakin yhdeksi yöksi ja nukkua hotellissa. Tähän sopii parhaiten Tshekin toiseksi suurin kaupunki Brno, joka sijaitsee Breclavista vain noin puolen tunnin junamatkan päässä. (Myös voi jatkaa samalla Polonia –junalla Wieniin, joka ei ole Breclavista kaukana.)

Joka on nähnyt Prahan tuskin kokee Brnota enää kovin ihmeelliseksi paikaksi. Mutta suurten matkailijajoukkojen puute antaa kaupungille aidomman tshekkiläisen tunnelman.

Tsekkiläistä laatuolutta

Brnosta menee monta junaa päivässä mm. Bratislavaan ja Budapestiin, joista varsinkin jälkimmäinen on ensikertalaiselle useammankin päivän pysähdyksen arvoinen. Seuraava mahdollinen yöpymispaikka tällä reitillä on Belgrad, jossa käy edelleen hyvin vähän matkailijoita. Edes Jugoslavian matkailun kukoistusvuosina ei monikaan turisti Belgradissa aikaa viettänyt, vaikka kaupungin sijainti on hyvin viehättävä Sava- ja Tonava-jokien yhtymäkohdassa. Nykypäivän Serbiassa on ainakin nuoriso saanut melko lailla tarpeekseen 1990-luvun kansalliskiihkoilusta ja siitä seuranneista sodista, talouden romahtamisesta ja kansainvälisestä eristyksestä, ja on hyvin ystävällistä ulkomaisia matkailijoita kohtaan. Tosin Kosovon kysymys on edelleen serbien silmissä ratkaisematon, joten Martti Ahtisaaren nimeä ei kannata lausua…

Belgradissa Tonavan ja Sava-jokien risteys

Kesällä Belgradissa kelpaa nauttia jokinäkymistä ja viehättävistä puistoista, sekä pitkistä illallisista ulkosalla edullisissa ravintoloissa. Ainakin yksi kokonainen päivä kannattaa Belgradissa tällöin viettää. Ainakin kesäisin Belgradista kulkee suoria makuuvaunuja aina Istanbuliin asti, mikäli ei halua pysähtyä Bulgariassa.

Mikäli taas pysähdys Serbiassa ei kiinnosta, on mahdollista matkustaa koko maan läpi Wienistä Budapestin kautta Sofiaan. Matka kulkee joka tapauksessa Serbian halki, joten junan ikkunasta näkee maaseutua sekä komean Nisava-joen kanjonilaakson Bulgarian rajaa lähestyttäessä. Budapestista juna lähtee puolenyön maissa, ja ohittaa Belgradin aamulla. Aikataulun mukaan juna saapuu Sofiaan lähtöä seuraavan päivän iltana, mutta on usein tunnin-pari myöhässä. Ravintolavaunua ei tässä eikä edellämainitussa Belgradin-Istanbulin junassa ole, joten on syytä hankkia ennen lähtöä matkaevästä ja juotavaa. (Itseasiassa kyseessä on osan matkasta sama juna johon eri makuuvaunut on kytketty.)

Bulgarialaisia herkkuja

Bulgarian pääkaupunki Sofia ei ole myöskään matkailijoiden parissa tunnettu. Kuitenkin siellä kannattaa matka keskeyttää ainakin yhdeksi yöksi. Kaupungin yleisilme on hieman pikkukaupunkimainen kantakaupungin matalahkojen talojen ansiosta (vaikka siellä asuukin yli miljoona ihmistä), mutta tunnelma on ehdottoman aito bulgarialainen, toisin kuin rannikon tutuissa lomakohteissa.

Bulgarian kakkoskaupunki Plovdiv on myös sopivasti Istanbulin radan varrella, ja tarjoaa Sofiaa enemmän nähtävää. Toisin kuin Sofiassa, on Plovdivissa hyvin viehättävä turkkilaisittain nimetyn Rahat Tepe –kukkulan päällä sijaitseva vanha kaupunki. Plovdivin vanhassa kaupungissa on paljon turkkilaisvaikutteisia puu- ja kivitaloja, jotka poikkeavat huomattavasti siitä mitä muualla Euroopassa voi nähdä. Näistä useimmat ovat nykyään museoina, ravintoloina ym.

Plovdivin arkkitehtuuria

Erityisesti kannattaa vierailla Hindliyan-talossa, jossa sijaitsee enoteekki eli viininmaistelubaari. Bulgariassa valmistetaan paljon laatuviinejä (jotka ikävä kyllä eivät ole päässeet Alkon hyllyille), ja Hindliyan on paras paikka niitä edullisesti maistella. Bulgarian keittiö kuuluu myös Euroopan maukkaimpiin erityisesti liharuokien osalta, ja Plovdivissa ravintolavalikoima on kenties Sofiaakin parempi, edelleen edullisin hinnoin.

Plovdivista lähtee yöjuna Istanbuliin kello 21 illalla, ja seuraavana aamuna ollaankin sitten perillä jo kahdeksan aikoihin (tosin muutaman tunnin myöhästymiset ovat tälläkin matkaosuudella mahdollisia).

 

Pääteasemalla Istanbulissa

SIVURAITEILLA

Budapestista voi myös matkustaa kätevästi junalla Romaniaan. Siellä kannattaa pysähtyä vaikkapa Brasovissa, joka tunnetaan paitsi Dracula-muistoistaan niin myös viehättävästä vanhasta kaupungistaan joka on Tallinnaa lämpimämpi ja halvempi. Pääkaupunki Bukarestissa voi viettää päivän-pari mm. edesmenneen diktaattori Ceausescun suuruudenhulluja päähänpistoja ihmetellen. Bukarestista on suora junayhteys Istanbuliin Bulgarian kautta. Tällekin matkalle pitää ottaa omat eväät mukana. Bulgariassa tämä juna kulkee maan vanhan pääkaupungin Veliko Tarnovon ohi, joka on myös suositeltava pysähdyspaikka.

Brasovin idyllistä keskustaa

Belgradista vaihtoehtoinen reitti Istanbuliin kulkee Kreikan Thessalonikin kautta, jonka lähellä sijaitsee mm. kuuluisa munkkitasavalta Athos (erikoislupa vierailuun tarvitaan ja naisilta on pääsy kielletty). Thessalonikista on sitten päivittäinen yöjunayhteys Istanbuliin.

 

LIPUT, VARAUKSET JA AIKATAULUT

Halvin tapa matkustaa junalla Euroopassa on edelleen InterRail-kortti, joita myydään nykyään myös aikuisille. Esim. yllämainitun reitin toteuttamiseen riittää hyvin Flexi-Pass, jolla saa matkustaa vapaasti viisi päivää kymmenen päivän aikana. Tänä vuonna se maksaa aikuisille 259 euroa toisessa luokassa. Myös pitempiaikaisia kortteja on saatavilla; lisätiedot http://www.vr.fi/fi/index/ulkomaat/interrail/interrail_kortit_ja_hinnat.html.

Niinikään VR:n nettisivujen kautta voi varata paikkoja lähes kaikkiin Euroopan juniin. Yöjuniin on suositeltavaa varata makuupaikat, jotka yllämainituilla reiteillä maksavat InterRail-kortin haltijoille vain 20 euroa lisää per juna. Bulgariasta eteenpäin tuottaa paikkojen varaaminen VR:lle ongelmia, mutta kansainväliset junat ovat siellä harvoin täynnä, ja makuupaikat saa täten helposti ostettua paikan päältä.

Tässä annetut aikataulut ovat viitteellisiä, joten matkasuunnitelmaa tehdessä on syytä tarkistaa viimeisimmät tiedot esim. Saksan rautateiden http://www.bahn.de/i/view/overseas/en/index.shtml -sivuilta. Matkalle on kätevintä ottaa mukaan Thomas Cookin European Rail Timetable, joka päivitetään kuukausittain. Sen voi tilata Suomeenkin http://www.thomascookpublishing.com/ -sivujen kautta.

 

KENELLE JUNAMATKAT EUROOPAN HALKI SOPIVAT?

Kaikki nuoret, aikuiset ja eläkeläiset joilla ei ole liikuntaongelmia pystyvät matkustamaan myös Itä-Euroopan junissa mukavasti. Monissa makuuvaunuissa on nykyään suihkuosastot, joten majoitus vastaa melkein halvempia hotelleja.  Hyvin pienet lapset eivät välttämättä jaksa tuntikausien päivämatkoja, eivätkä innostu pelkästä maisemien katseluista. Myöskään junien käymälät eivät ole aina kovinkaan puhtaita. Leikkivaunuja ei monessakaan Euroopan maassa tunneta (Suomi on tästä poikkeus). Parhaiten tällaista matkailua voikin suositella sinkuille ja lapsettomille pariskunnille, joilla on yhteneväiset mielipiteet siitä missä pysähtyä ja mitä nähdä.

 

KARI MÄKELÄINEN

 

KREETA – SUURIN JA KAUNEIN KREIKAN SAARI

Kreeta on pysynyt suosituimpana matkustussaarena suomalaisille vuosien saatossa. Rodoksella ja Santorinilla on ehkä vankkuneimmat vakiokannattajansa mutta matkustusmäärissä laskien Kreeta vie vuosittain voiton. Saarella on kaksi kansainvälistä lentokenttää, Hania ja Iraklion, jonne lennetään Suomesta suoraan. Iraklion on kenttänä suurempi, mutta Hania on taasen Suomesta käsin suositumpi kohde. Hanian ympäristössä sijaitsevat lukuisat pikkukylät kuten Platanias, Maleme, Agia Marina sekä etelärannikolla sijaitseva Paleohora. Iraklion kentältä taasen kohteina ovat mm. Agios Nikolaos, Hersonissos sekä Ierapetra. Puolivälissä oleva Rethymnonin kaupunki on operoitavissa kummaltakin lentokentältä.

Mikä sitten valita itselle kohteeksi lukuisista vaihtoehdoista ? Aitoa elämää sis kaupunkielämän kannattaa valita joko Rethymnon tai Agios Nikolaos. Näissäkin kaupungeissa suurin osa hotelleista on hieman ydinkeskustan ulkopuolella, mutta näissä kuitenkin on myös paikallista elämää turistihotellien lisäksi. Rethymnonin vanhan kaupungin kyljessä komeilee komea vanha linnoitus, Agioksen tuntomerkkinä on taasen keskustassa sijaitseva ns. pohjaton järvi.

Näkymä Agios Nikolaoksen pohjattomalle järvelle

Menoa kaipaavalle ehdoton suosikki silti on Hersonissos Iraklionin ja Agios Nikolaoksen välissä. Täältä löytyvät saarten suurimmat hotellit, jotka tarjoavat kansainvälistä menoa monipuolisine harrasteineen. Tämä on myös vähiten aitoa Kreetaa, meno on samanlaista kuin esim. Rodoksen menopaikoissa. Perheille sopivat Hanian länsipuoliset kylät kuten Platanias, jossa on sopivan kokoisia perhehotelleja lähellä rantaa. Perhekohteeksi plussaa on myös melko lyhyet kuljetukset lentokentältä sekä tasainen maasto. Rauhaa rakastava hakeutuu joko pohjoisrannikon pikkukyliin (Agia Pelagia / Panormo) tai sitten etelärannikolle Paleohoraan. Etelärannikolla sää on varmempi keväisin ja syksyisin, lämpötilaeroa pohjoisrannikkoon sekä ilman että veden osalta voi olla jopa kolme astetta.

Hyvä keino tutustua saareen on tietysti opastetuilla retkillä (jos matkustaa matkanjärjestäjien mukana), mutta myös omatoiminen autoilu on hyvin suosittua, sillä ajettavaa ja nähtävää riittää. Ajokulttuuri on peruskreikkalainen, vahvemman oikeudella hieman säännöistä ja rajoituksista piittaamatta, mutta itse viikon siellä ajaneena voin todeta, että kyllä suomalainenkin hyvin mukaan mahtuu, kun pääsee ensin vain rytmistä kiinni ja muistaa tien salliessa väistää hitaampana tien sivuun. Itä-Länsi suunnassa ajettavaa riittää pohjoisen päärannikon tietä pitkin 350 km, pohjois-eteläsuunnassa saaren kohdasta riippuen noin 20-70 km. Pohjoisen päätie on leveä ja osaksi jopa moottoriteitä isoimpien kaupunkien kohdalla, mutta vuoristoteillä riittää serpentiiniosuuksia sekä korkeuseroja. Ajoon ei kannata ottaa aivan pienintä autoa, sillä on parempi, että moottorissa on jonkin verran myös tehoja (suosittelemme dieseliä, jos on mahdollista varata sellainen). Pienemmillä vuoristoteillä kannattaa laskea keskinopeudeksi 30-40 km/h, joten kovin pitkiä pätkiä ei voi yhden päivän aikana ajaa ja tämä pitää huomioida ajoaikoja laskettaessa ja reittiä suunniteltaessa. Huoltoasemia löytyy hyvin ympäri saarta, mutta polttoaine on Suomea kalliimpaa, bensiini n. 1,80 litra, diesel n. 1,50 litra. Samoin ruokapaikkoja lounasaikaan, eli sikäläisittäin tavernoja löytyy lähes joka kylästä, joten nälkään ei saarella jää. Paikallisilla alueilla hinnat laskevat verrattuna turistikeskuksiin. Usein lounaan päätteeksi tarjotaan vielä jälkiruoaksi hedelmiä tai viiniä / rakia (paikallista pontikkaa) hyvin yleisesti. Valitettavasti kuskina oleva ei voi nauttia juomista…

Näkymä kreetalaisella vuoristotiellä

Mitkä olisivat sitten hyviä kohteita autolla tutustumiseen ? Tietysti suurimmat kaupungit (Hania, Rethymnon, Iraklion ja Agios Nikolaos) nähtävyyksineen ja museoineen ovat tutustumisen arvoisia, etenkin kolmessa ensimmäisessä menee helposti kokonainen päivä kussakin. Iraklionin keskustan lähellä sijaitsee myös Knossoksen muinaisalue, jossa historiaan kiinnostuneella voi helpostikin mennä lisäksi muutama tunti.

Länsipuolella saarta mielenkiintoisin paikka on Samarian rotko, joka on etenkin kevätkaudella hyvin suosittu retkeilypaikka. Täysi lenkki on vajaat 20 km ja kapeimmillaan polku on vain reilu 3 metriä leveä !! Tämä vetää sanattomaksi retkeilijät vuorten syleilyssä. Rotkon voi kävellä edestakaisin tai sitten läpi etelärannikolle asti ja sieltä venekyydillä naapurikylään. Tämä venekyytivaihtoehto ei tosin toimi omalla autolla liikuttaessa. Lähihistoriasta kiinnostuneelle hyvä kohde on Maleme pohjoisrannikolla, jossa käytiin vuonna 1941 verisiä taisteluita liittoutuneiden ja saksalaisten välillä. Vanhan lentokentän vieressä on nykyisin iso sotilashautausmaa, minne on haudattu mm. muutama tuhat saksalaissotilasta.

Keskiosassa saarta sijaitsevat mm. Melidonin luolat lähellä Peraman pikkukaupunkia. Parkkipaikalta (komea näköala laaksoon) on lyhyt matka itse tippukiviluolalle, jonka pohjalle on rakennettu pieni alttari. Veristä historiaa Kreetalla kertoo myös luolilta etelään sijaitseva Arkadion luostari, jossa paikallinen apotti räjäytti vuonna 1866 luostarin asevaraston ilmaan osmaanivalloittajien murtauduttua linnaan. Sadat munkit, turvassa olleet kreetalaiset vapaustaistelijat sekä luostariin murtautuneet turkkilaisvalloittajat kuolivat räjähdyksessä. Kolmas mielenkiintoinen kohde on etelärannikolla Timbakin kaupungin (sotilastukikohta) eteläpuolella sijaitseva Matalan kylä, joka on toiminut 60-luvulla hippikeskuksena ja jonka rannalla löytyvät mielenkiintoiset kalkkikivikalliot, jotka ovat täynnä pieniä luolia.

Matalan kylän kalkkikiviluolat

Itäpuolella saarta mielenkiintoisin alue on Agios Nikolaoksen länsipuolella vuoristossa sijaitseva Lasithin ylänköalue (850 m merenpinnan yläpuolella), joka on alueena elänyt jälkijunassa muuhun saareen verrattuna, mm. kunnon tiet alueelle on saatu vasta melko äskettäin. Ylänköalue on hyvin vehreää ja alue onkin pääasiassa viljelyksessä. Alueen eteläreunassa on Andronin luola (käveltävää n. 15 min parkkipaikalta), jossa Zeuksen kerrotaan viettäneen aikaa lapsena. Nykyisin laakson pikkukylät ovat kesäaikaan turistien suosiossa, tavernoja löytyy useita joka kylästä.

Paikallisia tavernaherkkuja, stifadoa ja souvlakia

Mitä sitten tuoda mukanaan Kreetalta ? Naisväkeä kiinnostavat varmasti nahkatuotteet, jotka ovat usein paikallisia ja laadukkaita ja melko edullisia myös. Herkkusuille tietysti peruskreikkalaiset herkut kuten oliiviöljy, oliivit ja yrtit ovat ostoslistan kärjessä, mutta myös kreetalaiset viinit ovat hyvin suosittuja ja laadukkaita. Unohtamatta ouzoa tai retsinaa.

Milloin sitten matkustaa Kreetalle ? Näin loppukeväästä lämpötilat ovat miellyttävät etenkin kiertelyyn, kukkaloisto saarella on upeaa, mutta merivesi on vielä hieman vilpoista jopa meille suomalaisille. Keskikesällä on helteistä ja etenkin elokuussa myös paikallisten lomat ja saari täyttyy myös manner-Kreikan asukeista. Joten toinen hyvä vaihtoehto onkin alkusyksy, jolloin merivesi on suhteellisesti lämpimintä ja etenkin lokakuun alussa kannattaa rakentaa omatoiminen matkapaketti valmiin matkanjärjestäjän paketin sijaan, koska paikallisten majoituspaikkojen hinnat ovat jo melko edullisia.

Itse juuri viikon keski-Kreetalla (Panormon kylä) viettäneenä voin suositella saarta lämpimästi. Kreetalaiset ovat ylpeitä itsestään ja hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Myös saaren siisteys verrattuna esim. Samokseen on selvästi parempi.

PETRI POHJONEN

Kirjoittaja Panormossa

NEW YORK JA EDULLISET RUOKAILUT

Jos olet oikea kulinaristi ja Fine Diningista nauttiva turisti joka valitsee hienot ja tasokkaat ravintolat tarkkaan niin sinua ei välttämättä kiinnosta seuraava kirjoitus.

Minäkin tietenkin nautin hyvästä ruoasta mutta en ole valmis reissuillani satsaamaan siihen paljon rahaa joka päivä, varsinkaan kaupunkilomilla kun nähtävää on joka nurkassa ja ruokailu voi joskus tuntua aikaa vievältä välttämättömyydeltä. Olen sitä paitsi sitä mieltä että pienelläkin rahalla saa todella hyvää ruokaa ja ennen kaikkea hyvän tunnelman!

New Yorkissa tunnelmallisinta ovat varmaan varhaiset kesä-aamut. Kaupunki on vielä vähän hidas ja rauhallinen, kahvin tuoksut houkuttelevat etsiessäsi itsellesi sopivaa aamiaispaikkaa.

Useimmiten kaupungin hotellihinnat eivät sisällä aamiaista. Toki aamiaisen voi nauttia hotellissa mutta se saattaa sitten olla aika kallis alku aamulle.

Aamuinen katu Manhattanilla

Vietimme mieheni kanssa viikon New Yorkin Manhattanilla kolmen tähden hotellissa jonka aamiainen olisi maksanut 16 dollaria per henkilö. Varmaan hyvä ja kattava aamiainen, eikä hinta edes korkea kaupungin hotellien hintatasoon nähden, mutta päätimme silti hakea muita aamiaispaikkoja. Haussa oli siis edullinen ja nopea paikka joka ei kuitenkaan olisi kovin kaukana Times Square:in kupeessa olevasta hotellistamme. Olimme tyytyväisiä kaikkiin neljään kokeiltuihin paikkoihin. Viimeiset aamut käytimmekin yhtä ja samaa take-away tyylistä paikkaa (Carve’s) jossa palvelu oli tiskin ylitse (ei pöytiin) nopea sekä ystävällinen.

Kahden hengen aamiainen kustansi näissä paikoissa keskimäärin 12-16 dollaria. Siihen kuului kahvit, mehut, sämpylät, kanamunat, tai vaikka munakokkelia sekä pyttipannun tyylinen perunakokkeli. Suosittua New Yorkissa onkin bagelsit jotka yleensä paahdetaan ja tarjoillaan hillon ja tuorejuusto tyyppisen levitteen kanssa. Tosin bagelsia saa vaikka minkälaisena yhdistelmänä ja vaikka minkä lisukkeen kera.

Kannattaa muistaa että listahintoihin aina lisätään verot ja tippi. Aamiaispakettiin lisätty tuoremehu saattaa olla yllättävän kallis aamiaisen hintaan nähden. Monessa aamiaispaikassa henkilökunta otti tilauksen ja toi ruoan pöytiin mutta maksu hoidettiin ulos mentäessä pienen kassatiskin luona.

Lounaskin on helppo nauttia samantyyppisissä kuppiloissa kun aamiainen. Varsinkin jos on koko päivä täynnä ohjelmaa ja nähtävää kuten varmaan useimmilla New Yorkiin matkustavilla.

Bagels herkkuja

Mitä (lounas-) ja illallispaikkoihin tulee niin valinnanvaraa riittää tässä kaupungissa. Laidasta laitaan löytyy kaikille jotain. Paljon etnisiä paikkoja löytyy ja osa tietenkin alueittain kuten China Townista, Little Italysta tai East Villagesta. Mutta turistina New Yorkissa sinähän nimenomaan haluat tutustua kaikkiin alueisiin ja ruokailuhan tuo siihen sen oman lisän.

Chinatownin antimia

Muutamat meksikolaiset lounaat tuli nautittua, toinen ihan meksikolaisessa pikaruokapaikassa. Mutta löysimme myös mielenkiintoisen kosher-pikaruokapaikan Greenwich Villagessa nimeltään Hummus Place. Siellä oli ystävällinen ja aito palvelu, hyvät hinnat ja ruoat!

Hummus Place valikoimaa

Little Italyyn kannattaa mennä pe-su koska silloin Mulberry Streetistä tehdään kävelykatu ja tunnelma on leppoisampi. Jos olet Italiassa käynyt oikeasti niin Little Italy ei ehkä mitenkään tunnu erikoiselta ja faktahan on että tämä pieni alue, koostuen muutamasta korttelista, pienenee kokoajan. Yhden syyn sanotaan olevan kasvava China Town joka hissukseen hiipii pikku-Italian puolelle.

Täällä voit kuitenkin kuvitella mielessäsi lukuisia elokuvia joita täällä on kuvattu. Italialaisia ravintoloita löytyy vieri viereen ja hinnat ovat ehkä tasoon nähden kyllä turisteille laadittu.

Mutta haluan kuitenkin väittää että tunnelma on mukava ja joo.. ehkä hieman ”eurooppalainen”.

Löysimme sivukadulta (Grand st.) Florio’s Ristorante nimisen paikan joka näytti vaatimattomalta ulkopuolelta, terassilla muovikalusteet. Mutta kun sisään tulimme niin paikka olikin kaunis ja kotoisa, tyypillinen italialainen ravintola. Kuten monessa kaupassa tai ravintolassa New Yorkissa niin pieni ja kapea julkisivu hämää. Kun sisälle astuu niin tila jatkuu pitkälle ja saattaa avautua oikein hyvän kokoiseksi ravintolaksi. Asiakkaina tässä paikassa oli hyvä sekoitus paikallisia ja turisteja.

Little Italy illalla

Lopuksi haluan vielä kertoa (pienestä osasta) East Villagen tarjonnasta. East Village alueena on mielenkiintoinen ja ehdottomasti vierailun arvoinen! Vielä 1800-luvulla täällä asui kaupungin rikkaita ja menestyneitä vanhoja sukuja. 1900-luvun tienoilla varakkaat siirtyivät pohjoisemmalle puolelle Manhattania ja East Village täyttyi maahanmuuttajista (mm. itäeurooppalaisista, irlantilaisista, puerto ricolaisista). 60-luvulla alue oli hippien suosimaa ja nykyään East Village on sekoitus kaikkea ja varmaan aikalailla nuorten suosimaa aluetta iltaisin. Eli edullisia etnisiä ravintoloita, pieniä baareja joissa live-musiikkia iltaisin ja kaiken keskellä tatuointiliikkeitä sekä intialaisia vaatemyyjiä.

Koska nyt jenkeissä oltiin, niin keskityimme amerikkalaisiin ravintoloihin. Olin ruotsalaiselta ystävältäni ja pikkuserkultani saanut vihjeen että kaupungin parhaat hampurilaiset sijaitsevat täällä, tarkemmin ottaen Paul’s Da Burger Joint:issa (2nd Avenue). Pieni paikka, takuuvarmasti täynnä illallisaikaan, onneksi tulimme hassuun ruoka-aikojen-välissä aikaan eli joskus neljän maissa iltapäivällä. Edullista, aitoa jenkkimeininkiä ja kyllä – erittäin maukkaat hampurilaiset!

Maukasta jenkkiburgeria

Vinosti kadun toisella puolella Paul’s Burgerista löytyi esim. Dallas BBQ joka oli mieheni makuun. Edullinen liharavintola jossa tarjolla lähinnä liharuokia. No kyllä minä onnistuin tilaamaan amerikkalaisten salaattiylpeyden Ceasar salad:in. Ja hyvää oli.

Voisin jatkaa vielä pitkään kertoen kaupungista ja sen nähtävyyksistä mutta koska päätin pitää tämän ruoka-kirjoituksena niin sanon vaan että Amerikkalaiset taitavat ruoanlaiton ja ravintoloita löytyy joka puolelta, ei mitään väliä missä päin New Yorkia liikut. Esim. myös hienostoalueilla Upper East Side:stä löytyy edullisia ruokapaikkoja kuten vaikka EJ’s Luncheonette (3rd Ave). Tai aivan turistialueen sydämestä, Times Squarella, löytyy Olive Garden ketjun ravintola. Todella loistava palvelu ja herkullinen ruoka, Olive Garden ei ikinä petä.

Me liikuimme ainoastaan Manhattanilla viikon ajan, taksia emme käyttäneet kertaakaan koska metro on varsin kattava ja toimiva! Ja mielelläänhän siellä kävelee ja kävelee jotta näkee mahdollisimman paljon! Jotta sitten jaksaa taas syödä mahdollisimman paljon!

Paulina Höglund

matkatoimistovirkailija, Matkahaukka OY

Kirjoittaja New Yorkissa

KOLMÅRDEN – UUDISTUNUT LASTEN SUOSIKKI

Monien lapsien suosikkikohde ulkomaille on Tukholman eteläpuolella sijaitseva Kolmårdenin eläinpuisto. Noin parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta sijaitseva luonnonkaunis alue on laajentunut pikku hiljaa vuosien saatossa ja tänä vuonna uutena juttuna on uudistunut safari-puisto, jota ei kierretä enää autoilla tai busseilla vaan alppihisseillä eläinten yläpuolella.

Ohitamme lepäilevää leijonaurosta

Alppihissien reitti kulkee mutkitellen halki alueen välillä kohoten korkealle kallioiden yläpuolelle, antaen hienot näkymät eteläiselle Bråvikenin meren lahdelle. Hissejä on yhteensä 78 kappaletta, yhteen hissiin mahtuu 8 henkeä kerrallaan ja itse kierros kestää 28 minuuttia. Eli kierrokselle pääsee tunnin aikana maksimissaan noin 1200 henkeä !! Eläinpuiston edustajien mukaan uutuudessa on kaksi suurta hyötyä. Ensimmäinen on eläinten parempi kokeminen, autossa kun joutui pitämään ikkunat kiinni turvallisuussyistä, niin ei kuullut koskaan kunnolla eläinten ääntelyä, nyt karhujen ja leijonien karjahtelut kuuluvat täysin ongelmitta. Toinen parantunut tekijä on ympäristöystävällisyys, nyt eivät eläimet joudu kärsimään enää hiljaista vauhtia matelevien autojen pakokaasuista !

Safarin aikana voi ihailla myös upeita merinäkymiä korkealta

Hissikopeissa pystyy kuuntelemaan selostusta kolmella eri kielivaihtoehdolla, ruotsiksi, englanniksi ja suomeksi. Hissikokonaisuuden rakentaminen on Kolmårdenin alueen kaikkien aikojen suurin investointi, maksanut noin 130 miljoonaa kruunua = 15 miljoonaa euroa. Uuden safari-puiston ohella suurimmasta lasten, ja miksei aikuistenkin mielenkiinnosta taistelevat varmasti delfinaarion asukit, joiden merirosvohenkinen esitys on hyvin hellyyttävä ja mukaansatempaava esitys. Taustalla on videon ja musiikin tahdittamana mukana huumoria antamassa suomalaissyntyinen artisti Markoolio. Moni kyseleekin, että miten delfiinien kouluttajat malttavat olla pois työpaikaltaan, ilo kouluttajien ja eläinten välillä on selvästi molemminpuolista. Ja delfiinit ovat apinoiden ja koirien ohella älykkäimpiä eläimiä.

Delfiinit kiittävät yleisöä esityksen jälkeen

Muutoin hienolla korkealla kalliolla sijaitseva Kolmården tarjoaa laajuudessaan paljon muitakin eläimiä. Apinat ovat myös yksiä suosikkeja, käydessäni nyt toukokuun alussa (ja vielä takatalvisena päivänä) nämä serkkumme viihtyivät sisällä omassa apinatalossaan. Simpanssien ja gorillojen poikaset veivät suurimman huomion. Eläintarhassa eläimiä ei saa ruokkia eikä eläinaitauksiin saa heittää muutakaan tavaraa, mutta vierailulla kylläkin kävi niin, että simpanssi heitteli sitten ruoaksi tuotuja kaalinpäitä meidän yleisön joukkoon – ja vieläpä hyvällä heittotarkkuudella !

Kolmårdeniin tullessa kannattaa varata vierailuun koko päivä. Mutta miten sinne sitten tulla ? Vaihtoehtoja on periaatteessa kolme. Suosituin on tulla omalla autolla ensin laivalla Tukholmaan ja siitä sitten ajaen n. 130 km Tukholmasta. Suosittelemme Ruotsiin tuloa Turun laivoilla, koska ne ovat aiemmin perillä ja näin ehtii hyvin paikalle ennen porttien avaamista.

Jos kuitenkin haluaa välttää autolla ajamista tai jos autoa ei ole lainkaan käytössä, on kätevää tulla esim. Viking Linen Kolmården paketilla, joihin sisältyy bussikuljetus Tukholman satamasta mennen tullen ja halutessaan tähän voi liittää myös hotelliyöpymisen Tukholmassa. Kolmas ja eniten suosiota kasvattanut vaihtoehto on tulla nopeasti lentäen Finncommin siivin Helsingistä läheiseen Norrköpingin kaupunkiin, mistä on noin 30 km matka eläintarhaan. Lentokentältä pääsee joko taksilla, vuokra-autolla tai sitten kaupungin keskustasta ihan vuorobussilla eläintarhaan.

Finncomm Airlinesin ATR-42 kone Norrköpingin kentällä

Yöpyville kätevin (mutta myös selvästi hinnakkain) on Kolmårdenin oma hotelli Vildmarkhotellet, jonne on myös uusittu kylpyläosasto. Hotellissa on myös paljon suuria perhehuoneita. Kolmårdenin ympäristössä on myös leirintäalueita ja pieniä kesähotelleja, mutta Vildmarkshotelletin jälkeen suosituimmat majoitusvaihtoehdot ovat läheisen Norrköpingin kaupungin useat hotellit, esim. Scandic-ketjulla on kaupungissa kaksi hotellia suosittuine Sigge Siili –aamiaisineen. Ja jos yöpyy esim. Norrköpingissä (joka vastaa kooltaan ja hieman tunnelmaltaan myös Tamperetta), niin kannattaa seuraavana päivänä käydä vierailemassa esim. läheisellä Mauritzbergin linnalla (jonka omistaa Liisa Lipsanen) tai sitten käydä ihailemassa joko rannalta käsin tai risteilyn merkeissä Göta Kanavalla.

PETRI POHJONEN

ISTANBUL – LÄNNEN JA IDÄN KOHTAUSPAIKKA

Istanbulista on pitkään puhuttu, että se on lännen ja idän risteysasema, eräänlainen sulatusuuni. Sitä se on yhä edelleen. Kävin itse reilu kuukausi sitten perheen kanssa (kera 2 pienen lapsen) lyhyellä kaupunkilomalla tuossa historiallisessa miljoonakaupungissa. Tässä hieman vinkkejä ja kertomusta tuleville matkustajille.

Istanbuliin pääsee hyvin kätevästi lentämällä. Turkish Airlines lentää 1-2 kertaa päivässä suoraan Helsingistä, vaihtamalla pääsee sitten ympäri Eurooppaa. Finnair lensi reittiä vuoden verran, mutta lopetti juuri tuossa kesäajan tullessa voimaan (itse lensimme Finnairilla ja juuri viimeisellä paluulennolla). Turkish Airlinesin suoran lennon eduksi laskettakoon, että heillä sisältyvät hintaan kunnon ateriat juomineen sekä myös 30 kiloa matkatavaraa normaalin 20/23 kilon sijaan. Myös golf bagit menevät ilmaiseksi muiden tavaroiden lisäksi.

Istanbulin päälentokenttä (Ataturk International Airport) on hieman Helsinkiä isompi, mutta helppokulkuinen mm. liukukävelykäytävineen. Passintarkastus vie ruuhkasta riippuen 5-20min (onneksi me suomalaiset pääsemme kuitenkin viisumitta päinvastoin kuin esim. norjalaiset) ja matkalaukkujen noutamisen jälkeen pääsee ns. yleiselle puolelle. Valuutanvaihtopisteitä on jo sekä kansainvälisellä puolella että yleisellä puolella. Kannattaa malttaa tulla tullin läpi ja nostaa rahaa automaateista, ero on huomattava verrattuna ensimmäisenä vastaan tuleviin valuutanvaihtopisteisiin.

Kaupunkiin siirtymiseen on käytännössä neljä vaihtoehtoa. Matkaa on noin 10 km (kenttä on keskustan länsipuolella). Yleiset vaihtoehdot ovat bussit joko Sultanahmed (vanha kaupunki) tai Taksimin alueelle (ns. uusi keskusta-alue) tai sitten metro/raitiovaunuyhdistelmä keskustaan. Jos käyttää raideliikennettä, niin mennään lentoaseman pohjakerrokseen, mistä lähtee metro kohti keskustaa. Tällöin matkustetaan 6 pysäkinväliä ensin Zeytinburnun asemalle, mistä vaihdetaan raitiovaunuun. Tämä ei ole nopein vaihtoehto, mutta päiväsaikaan ja jos ei ole kiirettä, niin on hyvä vaihtoehto ja näkee jo tavallista kaupunkielämää ja –maisemaa matkan varrella. Lippujen osto on melko yksinkertaista, tosin ns. poletit tarvitsee erikseen sekä metroon että raitiovaunuun. Ainoa ensikertalaiselle hankala asia on automaatinkäytössä se, että ensin pitää laittaa raha ja sitten vasta näpytellään lipputyyppi ja määrä – päinvastoin kuin meillä täällä pohjolassa on totuttu. Vaikka etenkin raitiovaunuissa voi olla ruuhkaista, niin esim. lastenvaunuille ja matkalaukun kanssa tulevalle turistille tehtiin niissä hyvin tilaa. Turkkilaiset tosin eivät ole oppineet, että metron / raitiovaunun tullessa asemalle ensin tulevat poistuvat pois ja sitten uudet tilalle, vaan kiirehditään puolin ja toisin sekaisin… Lisäksi hotelleihin on tietysti kätevää matkustaa taksilla, mutta etenkin jos asiakkaalla on hieman pienempi ja harvinaisempi hotelli, suosittelen, että tilataan hotellista valmiiksi kyyti noutamaan lentokentältä. Tämä on ehkä hieman kalliimpi vaihtoehto, mutta takaa sen, että taksi vie suoraan ja eksymättä perille.

Kuten jo aiemmin mainitsin, on Istanbulissa kaksi keskustaa, Sultanahmet (vanha) ja Taksim (uusi). Se kumman puolelta haluaa majoituksen on täysin makuasia. Taksimin alueella sijaitsevat uudemmat isommat hotellit, mutta taas Sultanahmetin puolella on pieniä idyllisiä hotelleja, jotka on restauroitu vanhoihin rakennuksiin. Sultanahmetin puolella sijaitsee pääosa Istanbulin historiallisista nähtävyyksistä, kuten Sininen Moskeija, Hagia Sofia, Topkapin palatsi & puistoalue sekä Grand Basaari sekä maustebasaari.

Sinisen moskeijan upeaa avaruutta

Sininen Moskeija ja Hagia Sofia temppeli sijaitsevat lähes naapuritonteilla. Etummainen on rakennettu myös alun perin moskeijaksi, jälkimmäinen on ollut kristillinen kirkko, joka on muutettu myös moskeijaksi rakentamalla mm. rukoustornit nurkkiin. Molemmat ovat suuria turistikohteita, sininen moskeija toimii edelleen alkuperäistarkoituksessa, jälkimmäinen on pyhitetty museoksi, jossa ei pidetä enää minkään uskontokunnan tilaisuuksia. Siniseen moskeijaan pääsee ilmaiseksi, Hagia Sofiaan on pääsymaksu. Näiden lähellä sijaitsee myös muinainen Rooman vallan aikainen hippodromi, missä pidettiin kilpa-ajoja. Tänne on tuotu mm. Egyptistä iso kivipaasi. Lisäksi näiden lähellä raitiovaunulinjan varrella sijaitsee myös vanhat vesisäiliöluolat, jotka ovat maan alla aivan pääkadun varrella. Täällä isossa luolassa isot kalat uivat vesisäiliöissä ja tunnelmallinen punainen valaistus tuo hienon tunnelman. Kesähelteillä tämä on myös hyvä vierailukohde, koska ilma on viileää ja kosteaa.

Topkapin niemeke taasen on ollut sulttaanien pääasuntona ennen Ataturkin valtaantuloa 1920-luvun alussa. Täällä oli omat osastot haaremineidoille ja virkamiehille. Sijainti kukkulalla Bosporin salmen rannalla antoi hienot näköalat muinaisille johtajille ja heidän seuralaisilleen. Nykyään alueella historiallisten rakennusten sisältä voi nähdä mm. sulttaanien aikaisia kulta-aarteita. Alueen päädyssä sijaitsee ravintola-alue, missä upeiden näköalojen vuoksi saa myös maksaa moninkertaista taksaa Istanbulin yleiseen hintatasoon verrattuna.

Topkapin alueen kahviloiden näkymiä

Grand Basaaria (ainakin omasta mielestäni) paremmat ostokset tekee Galatan sillan läheisyydellä olevassa Maustebasaarissa, jossa mausteiden värikirjo ja tuoksu lumoavat turistin. Maustebasaarissa on myös muitakin tuotteita myytävänä (kuten nahkatuotteita). Maustebasaarilta on lyhyt matka sitten Galatan sillalle, joka vie Taksimin puolella. 2-kerroksisen sillan yläkerroksessa kulkee liikenne ja reunat ovat täynnä kalastajia onkineen. Alakerrassa sijaitsee ravintoloita ja kahviloita, jotka tarjoavat paikallisia herkkuja. Galatan sillan lähettyviltä lähtevät myös useat turisti / reittilaivat, jotka vievät joko Bosporin salmen toiselle puolelle tai tekevät 1-2 tunnin lyhytristeilyitä.

Maustebasaarin värikylläisyyttä

Taksimin uusi keskusta sijaitsee kukkulan päällä. Hyvä keino nousta ylös ostoskaduille on yksi maailman vanhimmista (yhä toimivista metrolinjoista) joka vie parissa minuutissa ylös kukkulalle. Yläasemalta alkaa sitten pääostoskatu Istikal Caddesi. Jos haluaa kävellä mäen ylös, niin matkalla sijaitsee myös Galatan torni, jonka kierreportaat kiivettyään näkee upeat maisemat yli Istanbulin. Istikal Caddesin voi kulkea päädystä päätyyn historiallisen raitiovaunun kyydissä tai sitten vain kävellä kävelykatua pitkin, jonka vierellä ovat kaupungin parhaat ostosliikkeet. Ja näissä liikkeissä käydään kauppaa normaaliin länsimaiseen tapaan tinkimättä. Kävelykatu päättyy Taksimin aukiolle, mikä on uuden Istanbulin keskus (ja täälläkin yllättäen on suuri Kemal Ataturkin patsas).

Kaupungissa on helppoa ja turvallista liikkua. Autoilijat tosin ovat oma maailmansa, esim. lastenvaunujen kanssa liikkuvia ei erikseen kunnioitettu vaan oma etu ensin. Muutoin turkkilaiset ovat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Nähtävyyksiä kaupungissa riittää paljon enemmän edellä mainittuja enemmänkin. Lasten kanssa liikkuville kannattaa esim. suositella Bosporin salmen toisella puolella sijaitsevaa ns. mini-Turkki puistoa tai urheilufanaatikoille jalkapalloa, onhan kaupungissa 3 Euroopan tasollakin hyvin menestynyttä jalkapalloseuraa, Besiktas, Fenerbache sekä Galatasaray.

Suosittelen kaupunkia lämpimästi matkakohteeksi. Lisäksi hotellit ovat kohtuu edullisia, joten kannattaa ehdottomasti valita ainakin 4 tähden majoitus. Ja monissa hotelleissa on myös uima-allasosasto pienine hamam-osastoineen, joissa on hyvä rentoutua  pitkän päivän jälkeen. Tuliaisina suosittelen esim. paikallisia mausteita ja jos rahavarat antavat myöten, niin käsin tehdyt matot ovat erinomainen sijoituskohde.

PETRI POHJONEN