PARIISILAISTA HERKUTTELUA

Olin tutkinut 3-4 iltaa matkaoppaita ja -blogeja etsien sopivia ruokapaikkoja. Tarjonta on ylitsepursuava, joten tehtävä oli paikoin jopa tuskallinen. Aika hyvän listan onnistuin silti keräämään. Halusin syödä pelkästään mahdollisimman klassisia ranskalaisen keittiön antimia. Otsikoiden mukaan vaihtoehdoista ei ollut pulaa. Tarkoitus ei ollut juosta raflojen perässä eikä koluta Michelin-paikkoja vaan nauttia tavallisesta bistroruoasta ja -tunnelmasta.

Chéri Bibi
Pitkäperjantaina kolusimme hotellimme ympäristön, Montmartren aka. 18. aluetta ja söimme lounaaksi ihan tavallisen, mutta silti erittäin hyvän crepesin katukojusta. Miksi ihmeessä vastaavia, 6 euron ja loistavan katteen omaavia, suomalaiseenkin suuhun sopivia herkkuja ei löydy Suomesta paria poikkeusta lukuunottamatta?
Illallista varten suuntasimme bobo-paikaksi tituleerattuun Chéri Bibiin aivan Sacre Coeurin mäen juurelle. Meillä ei ollut varausta, mutta onnea sitäkin enemmän. Saimme viimeiset kaksi paikkaa varatun 4-hengen pöydänpuolikkaasta. Rafla toi mieleen Ravintola Torin. Hienostelematon ja huoleton ilmapiiri hiukan retrolla höystettynä, rentoa väkeä töissä ja syömässä. Tilasin alkuun possuterriiniä, jota tuotiin pöydälle kokonainen vuoka. Tarjoilija leikkasi siitä tuhdin viipaleen ja jätti astian vierelle ja selitti, että sai ottaa lisää. Rakenne ja maku olivat todella maalaista, pelkästään hyvässä mielessä. Alkuruoaksi leikattu slaissi oli vähintäänkin riittävä enkä leikannut lisää. Vaimon ottama chevre-salaatti näytti aika perinteiseltä, mutta juuston maku poikkesi edukseen Suomessa yleensä tarjotusta. Siitä puuttui tunkkaisuus ja rakennekin oli pehmeämpi. Pääruoaksi valitsin pääsiäisen kunniaksi lammasta vaimon maistaessa ”white fishiä”.  Hauska yksityiskohta oli puukkojunkkarihenkinen pihviveitsi! Jälkkäriksi tilatut créme caramel ja tiramisu tuotiin myös vuoassa ja leikattiin pöydässä lautaselle. Annokset jatkoivat maalaishenkistä linjaa ja makunystyrät alkoivat päästä jyvälle fransmannien ruoasta.

Lasku: 2 x 3 ruokalajin menu + 2 x mojito + 6 lasia viiniä + 2 kahvia = n. 90 e.
Chéri Bibi, 15, rue André-del-Sarte, 18. alue

Cher Bibi ravintolan herkkuja

Viinisnobbailua
Kyselin alkuun paikan viineistä, jotka oli kirjoitettu perällä olevaan liitutauluun. Tarjoilija kertoi hymyillen, ilman vtuilevaa sarkasmia, että ”Meillä Ranskassa on kahdenlaisia viinejä: valkoisia ja punaisia. Kumpaa haluaisit?” Terriinin kanssa hän toi ilmeisesti talonviiniä, joka ei ollut lainkaan hassumpaa. Lampaan kanssa kaadettiin syrahia, jonka kerrottiin olevan hiukan kalliimpaa, mutta parempaa lampaan kyytipojaksi. Kaikesta päätellen tarjoilija oli hiukan tsempannut (vaikka en sitä kaivannut) ja yritti varmistaa nauttimiseni. Ties kuinka paljon viineistä mahdoinkaan tietää. Yleisvetona voisin sanoa, että Ranskassa ei viineillä snobbailla. Bistrojen lasit ovat vähän mitä sattuu ja valikoima hyvin maltillinen ja edullinen. Listalta löytyy vain kotimaisia juomia alueittain listattuna – harvemmin edes rypälettä kerrottuna. Täytyy kuitenkin muistaa, että peruskoulussa käydään läpi oman maan viinialueita ja niiden viinien erityispiirteitä!

Le Percolateur
Lauantaina huomasimme lounasajan (12-14) umpeutuneen ennen näläntunnetta ja Ranskassa (kuten esim. Italiassa) se tarkoittaa, että saat odottaa seuraavaa saumaa klo 19 jälkeen, jolloin ravintolat avaavat ovensa uusiksi. Nappasimme katukuppilasta täytetyt patongit ja yritimme selvitä iltaan.
8. alue oli parin metropysäkin päässä ja suuntasimme etsimään parissa paikassa kovasti kehuttua Le Clouta. Paikan päällä huomasimme, että rafla on mennyt nurin ja kyltissä uusi nimi eikä kokonaisuus näyttänyt lainkaan houkuttelevalta. Takaisin metroon ja verensokerin laskiessa nokka kohti Le Percolateuria. Rafla oli typötyhjä ja meidät toivotettiin ilolla tervetulleeksi. Myöhemmin kävi ilmi, että paikalliset ovat pääsiäisenä paenneet maaseudulle eikä porukkaa löydy turistialueiden ulkopuolella. Sopi meille. Illan aikana paikassa oli väkeä kahdessa muussakin pöydässä.
Tilasin alkuun hanhiterriiniä vaimon valitessa vihanneskroketin. Terriini oli varsin herkullinen. Kroketti sen sijaan oli enemmänkin rapeasta taikinatuutista tarjottu salaatti, mikä toki alkajaisiksi hyvin sopikin. Pääruokana nautin todella herkullista ankkavarrasta ratatouillen kera. Pöydän toiselle puolelle laskettiin mainio annos cajun-maustettua kanaa. Makeaksi päätteeksi nappasimme listalta marjapiiraan jätskin kera sekä suussa sulavan, pehmeän ja lämpöisen caramel-täytteisen piirakan jogurttijäätelöllä.

Le Percolateur ravintolan antimia.

Lasku: 2 x 3 ruokalajin menu + pullo viiniä + 2 x kir royal + iso plo vettä + 2 x kahvi = 110 e.
Le Percolateur, 20, rue de Turin, 8. alue

Chartier
Sunnuntaina toivoin lounaaksi Croque monsieuria ja varsin mallikkaan sellaisen sainkin jossain kulmakuppilassa. Illallispöydän varmistaaksemme suuntasimme ajoissa klo 18 Chartier-nimiseen ravintolaan, jonka jokainen syö halvalla Pariisissa -opas tuntuu mainitsevan. Turistisumasta huolimatta kaikkialla kerrottiin, että paikka on säilyttänyt aidon pariisilaisen henkensä ja paikallisetkin jaksavat sitä suosia. Kävelimme sisään ja saimme pöydän minuutissa. Pois lähtiessämme illallisaika oli kuumimmillaan ja mestan ulkopuolelle oli kerääntynyt n. 200 ihmisen jono! Kreisiä. Syykin oli selvä. Chartier tarjoaa klassista ranskalaista ruokaa upeissa tiloissa, pilkkahintaan ja hyvällä palvelulla vauhditettuna. Vilskettä riitti, mutta toimivuus oli kenties parasta, mitä olen eläissäni nähnyt. Ravintoloitsijat ja muut alan ammattilaiset, ekskursiolle tuonne! Tarjoilija kirjoitti tilaukset (kertakäyttöiseen) pöytäliinaan ja teki lopussa laskutoimituksen viereen ulkomuistista. Vajaan sadan ruokalajin alati elävältä listalta se on melkoinen suoritus.

Alkajaisiksi otin klassikkosnacksin, katkarapuja majoneesilla. Koska tuoreita katkiksia ei Suomesta oikeastaan saa, tekee freshi maku suhteettoman suuren vaikutuksen. Vaimon endiivisalaatti roquefort-juustolla oli ihan jees, mutta osa endiivin lehdistä olisi voinut olla tuoreempia. Pääruoaksi otin, vastoin kotimaani käytäntöjä, pippuripihvin. Annos oli karuudessaan houkutteleva. Liha ei ollut filettä, mutta se oli tehty niin hyvin kuin siitä matskusta olisin uskaltanut toivoa. Vaimon lautasella levännyt kokonainen kala oli toki työläämpi syödä, mutta ihan kelpo suoritus sekin. Jälkkäriksi tilatut sitruunasorbetti ja marjapiirakka hoitivat asiansa. Ruoka oli aika hyvää, sitä oli riittävästi, mutta jos vastaavantasoista ravintoa olisi tarjolla tuohon hintaan, voisin itsekin hiukan raflaan jonottaa.

Lasku: 2 x 3 ruokalajin menu + 2 x 1/2 ploa viiniä + 2 ploa vettä + 2 x kahvi = 54,10.
Chartier , 7 rue du Faubourg, 18. alue

 

JANI KINNUNEN (Tampere)

(Kirjoittaja on suositun Sivumaku-ruokablogin ylläpitäjä)